Taakse ovat jääneet ne ajat, jolloin postikortilla otettiin osaa tarvajärvien järjestämiin katsojakilpailuihin. Kolmannen vuosituhannen alussa tositeeveeohjelmat ovat vallanneet näköradion. Aikana, jolloin jokainen tavis haluaa 15 minuuttia kuolemattomuutta, ei ole paremmin toimivaa ideaa kuin kutsua julkisuudennälkäisiä ihmisiä tarjoutumaan esiintyjiksi erilaisiin ohjelmiin. Ohjelmissa kilpaillaan tavallisesti laulu-, partio-, remontti- ja ihmissuhdetaidoissa, mutta mahdollisuudet uusien formaattien tuottamiseen ovat rajattomat. Kuka tahansa pystyy käyttämään mielikuvitustaan ja keksimään, missä kaikissa uusissa lajeissa tavikset voivat kilpailla paremmuudestaan perinteisten lajien lisäksi. Niin saadaan lisää tosielämää olohuoneisiin, työpaikoille, hisseihin, busseihin ja vessoihin. Kaikkia oletetaan kiinnostavan, että JAANA PURI MARKKUA NENÄÄN tai että VILLE JA ESSI HARRASTIVAT SEKSIÄ SUORASSA LÄHETYKSESSÄ. Ja samalla kun taviksista tulee julkkiksia, saippuasarjojen roolihahmoista tulee tavisten perheenjäseniä. Koko Suomi suree heidän sairauksiaan ja ihmissuhdeongelmiaan, jotka ylittävät uutiskynnyksen ja pääsevät jopa iltapäivälehtien lööppeihin.
Miksi keksiä parempia ohjelmia kun huonommatkin menevät kaupaksi? Tositeeveen ohjelmista tullaan riippuvaisiksi, koska ihmiset haluavat osallistua niiden välittämään elämään. Ohjelmissa esiintyvistä ihmisistä tulee suosikkeja ja inhokkeja, joiden tekemisistä ja tempauksista keskustellaan. Kuten roomalaiset näyttivät peukalollaan mitä hävinneelle gladiaattorille pitää tehdä, tositeeveen katsojat saavat vallan tunnetta pudottaessaan kilpailijoita pois pelistä. Kilpailijoihin voidaan projisoida omia arvoja ja mieltymyksiä – siis jakaa heidät hyviin ja pahoihin ihmisiin. Samalla katsoja voi harhauttaa itseään ja suunnata mielenkiintonsa pois omista ongelmistaan ja arjen todellisuudesta. Tositeevee vahvistaa pienen ihmisen identiteettiä ja itsetuntoa, joita todellinen arkipäivä pyrkii jatkuvasti ja armottomasti kyseenalaistamaan.
Kun toisten ihmisten elämä kiinnostaa niin paljon kuin tositeeveen katsojaluvut kertovat, mitä se kertoo ihmisten suhteesta omaan elämäänsä? Olemmeko me suomalaiset todella niin onnellisia kuin uusimmat tutkimukset (”onnellisuusbarometrit”) näyttäisivät osoittavan?Stimulus