Kriittisen tutkijan ihanteisiin kuuluvat asiantuntemus ja puolueettomuus. Sama koskee myös ihmisiä, jotka tutkivat uskontoa, mutta heiltä on monesti kiusaus odottaa enemmän. Kristinuskon tai muiden uskontojen tutkijoilla on usein ollut henkilökohtainen syy ensin päätyä opiskelemaan uskontoa ja sitten siirtyä myös tutkimaan sitä. Kuitenkin usko – myös tutkijan usko – on yksityisasia. Takavuosina muuan suomalainen teologi vertasi tutkijan henkilökohtaista uskoa tivaavien ihmisten kysymystä sellaiseen vaatimukseen, että haluaa nähdä toisen ihmisen navan.
Toisinaan tutkija haluaa paljastaa korttinsa – tai napansa – ja puhua oman uskonsa suhteesta tutkimukseen. Kaitselmuksen ihmeellisiä polkuja kulkeva Stimulus pysähtyi asian äärelle luettuaan peräkkäisinä päivinä johdantoluvut kahdesta kirjasta, jotka voisi pian lukea myös kokonaan. Molemmissa tutkija tilitti omaa suhdettaan uskoon.
Elaine Pagels tunnetaan erityisesti gnostilaisuuden asiantuntijana. Kirjansa Beyond Belief: The Secret Gospel of Thomas (2003) alussa Pagels kuvaa levottoman yön jälkeistä aamua. Pagels oli edellisenä päivänä miehensä kanssa saanut tietää, että heidän poikansa sairastaa parantumatonta harvinaista sairautta ja kuolee pian. Aamulla hän oli lähtenyt juoksulenkille ja pysähtynyt lämmittelemään ja vetämään henkeä kirkon sisäänkäynnin eteen. Sisällä menossa oli juhlavan harmoninen messu. Pagels tunsi olevansa paikassa, jossa kuolema osataan kohdata ja jossa olisi tilaa myös hänen surulleen. Kokemuksen ydin oli kuitenkin kaukana kristillisen opin sisällöistä. Pagels pukee sanoiksi uskonnollisen kokemuksensa ytimen: kristityt kokoontuvat juhlimaan sitä, että Jumala rakastaa ihmiskuntaa. Tämä elettiin todeksi varhaiskristittyjen keskuudessa: Jumalansa rakkautta seuraten kristityt välittivät toisistaan ja saivat voimaa yhteisistä kokoontumisista. Kaste, ehtoollinen ja muut kirkon mysteerit viestittivät kristityille, että elämä on voittanut kuoleman, että suru vaihtuu iloksi. Pagelsin oma suru tarttui toivoon, jota lukemattomat ihmiset ovat kantaneet vuosisatojen yli.
Pagels näkee tämän rinnalla ongelmaksi sen, että kirkot ovat 300-luvulta alkaen esittäneet jäsenilleen opillisia vaatimuksia, joita kaikki eivät voi omaksua. Tällainen näkemys on selvästi myös osa kriittisen tutkijan henkilöhistoriaa. Pagelsille gnostilaisuus edustaa osaa niistä äänistä, jotka auktoriteettihakuinen kirkko tukahdutti. Lisäksi henkilöhistoria on pelissä myös syvemmällä tasolla. Pagels teki nuoruudessaan pesäeron evankelikaaliseen uskoon, kun huomasi, että se tuomitsi kaikki muut paitsi ”uudestisyntyneet” kristityt helvetin tuleen. Pagels palasi kuitenkin kirkkoon – ei etsimään uskoa, vaan toivoa ja yhteyttä, uuttaa luovaa voimaa elämäänsä.
Melvin Konner on juutalainen antropologi ja biologi, joka on tutkinut muun muassa ihmisen evoluutiota ja terveydenhuollon ongelmia. Hän aloittaa kirjansa Unsettled: An Anthropology of the Jews (2003) selvittämällä suhdettaan omaan juutalaiseen taustaansa. Konner syntyi New Yorkin Brooklynissä ”moderniin juutalaiseen” perheeseen, jossa isoisä oli vahvasti kiinni ortodoksisessa perinteessä. Synagoga oli Konnerille toinen koti, ja hän oppi juutalaisen uskon sisällöt ja käytännöt jo varhain. Konner kertoo menettäneensä uskonsa 17-vuotiaana, keskellä 60-luvun kapinaa, filosofiaan tutustumista ja seksuaalisuuden heräämistä. Nuoren miehen maailmankuvasta tuli tieteellinen, eikä hän ollut pitkään aikaan tekemisissä uskon kanssa. Vasta ensimmäisen oman lapsen syntymä herätti uskonnollisen kysymyksen: ”Minunko myötäni loppuu 3000 vuoden traditio?” Konner alkoi sytyttää hanukkakynttilöitä, ympärileikkautti esikoistytön jälkeen syntyneet poikansa ja omaksui muitakin juutalaisia tapoja. Identiteettikriisiä seurasi myös voimakkaasti koettu matka Israeliin ja tutustuminen juutalaisten omaan antropologiaan, jota yliopistossa ei opetettu. Kun Konner Israelin-matkallaan kävi usein resitoimassa rukouskirjasta lapsuutensa tuttuja rukouksia Itkumuurilla, hän kuuli takana olevan kollegansa sanovan: ”Tuossa Mel Konner taas rukoilee Jumalaa, johon ei usko.” Mutta juuri tässä on Konnerin mukaan avain juutalaiseen antropologiaan: tehdään ensin ja etsitään ymmärrystä ja uskoa vasta sitten. Ajatus ”uskon hypystä” on juutalaisuudelle vieras.
Jos Pagelsia ei voi pitää kristittynä eikä Konneria juutalaisena, mitä heiltä puuttuu? Jos heiltä puuttuu usko, mitä usko pohjimmiltaan on? Jonkin uskomusjärjestelmän omaksumista? Auktoriteettiuskoa ja kuuliaisuutta? Uskoa yliluonnollisten olentojen ja voimien salattuun toimintaan maailmassa? Vai olisiko niin, että myös kriittistä uskoa vieroksuvien ihmisten usko on pohjimmiltaan hyvin lähellä jotakin sellaista, mistä Pagels ja Konner puhuvat?Stimulus