Yksi Suomen kristikansaa ja syntisen tavallista tallaajakin vuosia hämmentänyt kirkollis-karismaattinen jatkokertomus näyttää saaneen viimeinkin ratkaisunsa. Nokia-herätyksen johtaja, Nokian entinen kirkkoherra Markku Koivisto ilmoitti maaliskuun lopussa, että hän perustaa kannattajineen uuden kirkkokunnan. Virallisen kirkon edustajat kiirehtivät tietenkin ilmoittamaan, että uusi kirkko tuskin vie jäseniä luterilaisilta seurakunnilta, Koiviston joukoissahan on paljon mm. helluntailaisia.
Tässä kirkon edustajat saattavat olla oikeassa: on vaikea uskoa, että koivistolaisten julistus keräisi suuria joukkoja. Myös Stimulus on pari kertaa vieraillut Koiviston tilaisuudessa – tietysti vain ”uskontotieteellisestä mielenkiinnosta”. Kokemus on ollut hämmentävä. Ensimmäinen ja päällekäyvin vaikutelma on voimakas tunteiden nostatus. Ylistyslaulut seuraavat toisiaan, yhteistä tunnelmaa haetaan, puhujat lämmittävät yleisöä. Sairauksien parantuminen, ihmeiden odotus on keskeinen teema. ”Jos joku tilaisuuden aikana kokee sairautensa helpottaneen, hän voi tulla tänne eteen todistamaan”. Diabetesta sairastava nainen tulee puhujalavalle ja kertoo veriarvojensa kohentuneen. Sitten hän kaatuu (onneksi avustajat ennättävät ottaa vastaan) ja sätkii lattialla. Ilta huipentuu ihmisten siirtyessä odottamaan rukousjonoihin.
Onko tämä hengellisyyttä? Mitä tämä on? Miksi ihmiset hakevat ja tarvitsevat tällaista? On luultavaa, että tamperelainen vapaa-ajattelija ei voi nähdä tällaisessa tilaisuudessa muuta kuin hiukan yksinkertaisten ja harhaan johdettujen ihmisten korvikekäyttäytymistä. Mutta mille tässä haetaan korviketta? Nokia Mission tilaisuuksissa käy luultavasti paljon ihmisiä, jotka kokevat saavansa liikkeestä niin emotionaalista, sosiaalista kuin hengellistäkin hoitoa. Kuka ulkopuolinen voi väittää heidän kokemustaan vääristyneeksi tai epäterveeksi?
Tällaiset kysymykset vievät syville vesille, ja varmoja vastauksia on vaikea antaa. Mutta yleisiä kriteerejä on epäilemättä olemassa arvioitaessa maailmankatsomusten – myös uskonnollisen uskon – ”hyväksyttävyyttä”. Yksi on älyllinen rehellisyys. Tuntuu uskomattomalta, miten helposti ja kepeästi niin Suomessa kuin maailmallakin karismaattisissa yhteisöissä ”parannetaan” sairaita tai jopa herätetään kuolleita. Stimulus tuntee takavuosilta erään henkilön, jolla nuoruudessa todettiin aivokasvain ja joka sitten parannettiin (?) rukouksen avulla; joka tapauksessa kasvain näytti kutistuneen tai jopa kadonneen. Muutaman vuoden jälkeen kasvain kuitenkin ilmaantui uudelleen. Lopulta kirurgin veitsi ”teki ihmeen”, kasvain poistettiin ja se koteloitui. Oletteko koskaan kuulleet karismaattisessa tilaisuudessa kenenkään todistaneen tällaisesta tapauksesta? Jumala teki ensin ihmeen mutta veti sitten oikukkaasti tekonsa takaisin? Ei: epävarmojen ihmisten pienet tarinat eivät sovi karismaatikkojen Suureen Kertomukseen.
Meidät erottaa menneiden vuosisatojen ja vuosikymmentenkin ihmisistä se, että käytettävissämme on huomattavan paljon tietoa eri aloilta. Myös uskonnollisiksi ihmeiksi väitettyjä tapahtumia on tutkittu. Suomessa Matti A. Miettinen julkaisi 1990 tutkimuksensa Niilo Yli-Vainion kokouksissa väitetyistä parantumisista. Miettinen seurasi usean vuoden ajan henkilöitä, jotka kertoivat parantumisestaan. Yhtään selvästä osoitettavaa, ei-luonnolliseksi luokiteltavaa parantumista Miettinen ei löytänyt. Kolmisen vuotta sitten hengellisissä piireissä herätti huomiota kahden helluntailaisen opiskelijan, Markus Hirsilän ja Vesa Maanselän uskonnollisia ihmeparantumisia koskeva selvitystyö. Jälleen lopputulos oli sama: ihmeparantumisia ei sitkeän jäljitystyön jälkeen löydetty. Nuoret miehet päättivät tutkimuksensa ironisesti: ”Entä parantaako Jumala edelleen lupaustensa mukaan? Ainakin sellainen johtopäätös on tehtävissä, että mikäli on olemassa Kaikkivaltias Jumala niin tietenkin Hän voi parantaa halutessaan, mutta ei ilmeisestikään tee sitä kovinkaan usein (jos lainkaan). Toinen vaihtoehto on, että Jumala toimii suurimmaksi osaksi luomiensa luonnonlakien puitteissa niitä rikkomatta. Jeesuksen sanojen mukaan etsivä löytää (Matt.7:8) ja nämä sanat toteutuivat meidänkin selvitystyössämme; valitettavasti etsivä löysi jotain muuta kuin olisi halunnut löytää.” (Lainaus on tekstistä, joka löytyy internetistä).
Mitä tähän sanoo filosofi? Ihmeet eivät ole välttämätön eivätkä riittävä ehto aidolle hengellisyydelle. Ihmeiden sijaan tarvitaan enemmän ihmettelyä.
PS. Maaliskuussa palautettiin Vantaalla kirjastoon yli sata vuotta lainassa ollut teos Vartijan vuosikerta vuodelta 1902! Vartijan teksteissä riittää sulateltavaa pitemmäksikin aikaa.Stimulus