Viime vuosina uskonnon alkuperää koskevat teoriat ovat taas nousseet esille. Tähän ovat vaikuttaneet useat tekijät. Uskonnolliset kysymykset ovat nousseet maailmanlaajuisesti entistä terävämmin esille: islamistinen liike on voimistunut, amerikkalainen oikeistokristillisyys on käynyt ärhäkämmäksi, karismaattinen kristillisyys on levinnyt kehitysmaissa, Intiassa hindunationalismi on saanut jalansijaa. Tämä kehitys on poikinut eräänlaisen vastareaktion. Useat avoimesti ateistiset tieteilijät ja filosofit ovat kirjoittaneet uskontoa kriittisesti käsitteleviä kirjoja (mm. Daniel Dennett, Richard Dawkins, Christopher Hitchens). Toisaalta yleinen evoluutiopsykologinen tutkimus on samaa aikaan vahvistunut, ja nämä kirjoittajat – ”uudet ateistit” – ovatkin hakeneet argumenttinsa luonnontieteen ja varsinkin evoluutioteorian arsenaalista. Koska ihminen kulttuureineen on lopulta pitkän luonnonvalintaprosessin tulosta, täytyy uskonnonkin tavalla tai toisella ilmentää samaa geneettistä taistelua, vai mitä?
Keväällä viestimissä välitettiin antropologi Maurice Blochin teoriaa koskevaa uutista, joka kertoi uskonnon olevan ”mielikuvituksen tuotetta”. Kun ihmisille Blochin mukaan kehittyi riittävän monimutkainen aivorakenne, pystyivät he kuvittelemaan olentoja, joita ei ole olemassa; samoin saatettiin luoda mielikuva elämästä kuoleman jälkeen. Näin mahdollistui vain ihmislajille tyypillinen "transsendentaalinen sosiaalisuus", jonka ehtona on kyky elää paljolti mielikuvitusmaailmassa. Siis jumalat ovat eräänlaisia mielikuvitusleikkikavereita? Tietääkseni tutkimuksissa on todettu, että lapset, joilla on mielikuvitusleikkikavereita, ovat keskimääräistä fiksumpia!
On helppo havaita, kuinka darwinistisen luonnonvalinnan malli vastaa kapitalistisen yhteiskunnan kilpailutilannetta. Sopeutuvaisimmat ja kilpailukykyisimmät yksilöt jäävät henkiin jatkamaan sukuaan. Tosin erojakin on. Darwinismin mukaan hankitut ominaisuudet eivät periydy, mutta kapitalismissa hankitut omaisuudet kyllä periytyvät. Darwinistit kiistelevät siitä, onko luonnonvalinnan yksikkö geeni, yksilö vai ehkä laji – pitäisikö kapitalistisen kilpailun yksikön olla ihmisyksilö, yritys, monikansallinen yritys vai valtio?
Mutta uskonnon alkuperästä on esitetty myös yhteisyyttä painottavia biologisia teorioita. Antropologi Barbara King esittää teoksessaan Evolving God (2007), että uskonnon ytimessä on yhteenkuuluvuuden tunne ja tarve. Lähisukulaisillamme eli ihmisapinoilla (simpansseilla, gorilloilla) voidaan havaita vahvoja emotionaalisia siteitä. King selostaa tapauksia, joissa simpanssit näyttävät reagoivan juuri kuolleeseen lajitoveriinsa surua ja empatiaa ilmentävällä tavalla. Paviaaneilla on sosiaalisiksi tulkittavia rituaaleja. King todistelee myös, että ihmisapinoiden viestintä ei ole pelkkää signaalien välittämistä, vaan siihen liittyy vastavuoroista, merkityksiä välittävää käyttäytymistä. Merkityskäyttäytymisen ja -viestinnän juuret ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä. Siten tietoisuus on Kingille alkuperältään ennen kaikkea sosiaalista. Hänen mukaansa apinoiden käyttäytymisessä voidaan havaita myös merkkejä mielikuvituksen hyödyntämisestä.
Tämän jälkeen King jäljittää ihmisapinoiden ja Homo-suvun mahdollisen uskonnollisuuden juuria. Nykyisestä Israelista on löydetty 100 000–90 000 vuotta vanhoja Homo sapiens -yksilöille kuuluneita luurankoja, joissa on ollut punaista okraväriä. King pitää täysin mahdollisena, että jo tuossa vaiheessa esivanhemmillamme oli jonkinlaisia kuolemaan liittyviä rituaaleja. Symbolisen käyttäytymisen juuret saattavat palautua lajimme syntyvaiheisiin n. 200 000 vuoden päähän. Lisäksi on tehty löytöjä, jotka eräiden tutkijoiden mukaan osoittavat, että myös neandertalilaisserkuillamme oli hautajaisrituaaleja ja siten mahdollisesti sielu-uskomuksia; King itse hyväksyy tämän tulkinnan.
Kingin kuvauksessa on erinäisiä sympaattisia piirteitä. Hän korostaa aiheellisesti uskonnon emotionaalista puolta. Hän ei yritä väkisin palauttaa uskonnollista käyttämistä darwinistiseksi valintaeduksi. Toisaalta hän ei myöskään selitä uskonnollisuutta kognitiivisena informaatiokäyttäytymisenä kognitiivisten tutkijoiden tavoin. Kysymys kuuluukin, selittyykö transsendenssiuskomusten synty kirkkaammin sosiaalisesta maailmasta kuin geenien tai kognitiivisten ohjelmien rakenteista käsin tarkasteltuna? Lopulta luonto on kuitenkin välineiden, ei arvojen maailma.Stimulus