Sinä päivänä heiltä kaikilta putoaa leuka kengälle: luterilaisilta, ateisteilta, höpsisteiltä, mennoniitoilta, loogisilta empiristeiltä, kardinaaleilta, tähtitieteilijöiltä, iltapäivälehtien toimittajilta ja mitä niitä nyt kaikkia onkaan. Sinä päivänä amerikkalais-venäläis-kiinalainen avaruusretkikunta tiedottaa löytäneensä kaukaa avaruudesta jonkinlaisen Jumalan – tai niin he ainakin antavat ymmärtää.
Lehdistötiedotteessaan he kertovat kohdanneensa avaruusaluksen ja sen asukin, vikkelän pienen miehen, jonka kanssa oli helppo kommunikoida, koska hän puhui kaikkia maailman kieliä. Kun olento otti heidät ystävällisesti vastaan, paljastui, että hän on suomalainen insinööri Antero, jolta retkikunta alkoi varovasti kysellä asioita. Selvisi, että Antero on luonut käsittämättömän määrän maailmankaikkeuksia ja aurinkokuntia sekä planeettoja, joilla on maapallon kaltaista elämää. Retkikunnan venäläinen jäsen, vakaumuksellinen ateisti, pyysi kohteliaasti Anteroa osoittamaan heille väitteensä todeksi. Antero ei vihastunut, vaan muutti heidät kaikki olemattomiksi ja vei heidät ajatuksen nopeudella jonnekin hirvittävän kauas yhdelle luomalleen maan kaltaiselle planeetalle. Retkikunta tarkkaili planeetan elämää, hämmästeli aikansa sen biodiversiteettiä ja pyysi sitten Anteroa viemään heidät takaisin omalle planeetalleen. He ehdottivat Anterolle, että tämä voisi tulla saman tien vierailemaan maapallolla. Antero suostui empimättä, ja samassa hetkessä he lensivät ajatuksen nopeudella Yhdysvaltoihin huitsin nevadaan, josta retkikunta lähettää tiedotteensa.
Nyt kun lehdistö ja kaikki ihmiset ovat saaneet runsaasti taustatietoa Jumalan löytymisestä, Yhdysvalloissa seuruetta odottaa valtava joukko uteliaita eri puolilta maailmaa. Anteroa varten järjestetään lehdistötilaisuus. Ketterästi Antero istuutuu pöydän ääreen. Miksi et ole näyttäytynyt aiemmin ihmiskunnalle, aloittaa nuori naistoimittaja pontevasti. Tulin mukaan, koska teidän astronauttinne sattuivat löytämään minut, sanoo Antero ja huomauttaa, ettei tämän pitäisi olla mitenkään suuri uutinen, koska hänellä ei ole mitään sensaatiomaista kerrottavaa. Kun häneltä tivataan, että miten niin, hän sanoo, että teidän tiedemiehenne selvittävät koko ajan sekä maailman että avaruuden asioita ja te saatte tietoa heiltä. Kun yleisö hämmästelee hänen kommenttiaan, Antero kysyy, haluatteko te käydä saman tien ajatuksen voimalla jollakin toisella planeetalla katsomassa, millaista siellä on. Kun kaikki vastaavat hermostuneesti haluavansa ilman muuta, Antero vie heidät sinne ajaksi, joka tuntuu pitkältä, vaikka he palaavat samassa hetkessä takaisin.
Sanattomaksi vetävän kokemuksen jälkeen kaikista, jopa nurkassa istuvasta jallulehden toimittajasta, tuntuu siltä, että olisi hölmöä vaatia lisää sensaatioita ja lisää kirkuvaan lööppiin sopivaa tavaraa. Kaiken avoimesti paljastava ja kiistattoman jumalallisen valtansa näyttävä Antero tuntuu tällä kaikella vain sanovan, että ajatelkaa itse, miettikää itse, mikä on teidän elämänne tarkoitus. Teillä on siihen jo kaikki välineet. Jos haluatte rahaa, valtaa, mainetta tai muuta sellaista, voitte kääntyä jonkun muun puoleen. Tosin ainakaan avaruudesta ei taida löytyä sellaista olentoa. Jonkin planeetan lähistöllä taitaa oleilla jumalten sanansaattaja Hermes, jonka muuan avaruusretkikunta oli pari vuotta aikaisemmin tunnistanut siivekkäästä kypärästä. Voisivatkohan ihmiset etsiä hänet käsiinsä ja pyytää häntä välittämään erityisiä palveluksia ja siunauksia?
Mitä te vielä tarvitsette, kysyy Antero reippaasti piinallisen hiljaisuuden jälkeen. Erään tiedejulkaisun naispuolinen edustaja olisi kiinnostunut saamaan tietoa muista maailmankaikkeuksista, aurinkokunnista ja niissä sijaitsevista asutuista planeetoista. Tästä kyselystä rohkaistuneena hänen mieskollegansa toisesta tiedelehdestä kyselee evoluution puuttuvista linkeistä ja fossiileista. Antero sanoo lähettävänsä samalta istumalta runsaasti faktaa ja dataa näistä asioista kummankin toimittajan tietokoneelle. Nämä käsittävät heti, että tieto on tarkoitettu avoimesti jaettavaksi eikä omaksi saaliiksi.
Kun Anterolta kysytään, että miksi sinä olet suomalainen insinööri, hän vastaa, että minä olen mitä milloinkin huvittaa. Jokaisen toimittajan huulilla on kysymys siitä, miksi maailmassa on niin paljon pahaa, jos sinä kerran olet hyvä ja kaikkivaltias. Antero huomaa heidän ajatuksensa ja sanoo, että kaikki on totta ja kehottaa jokaista etsimään oman tiensä kaiken sen avulla. Ennen kuin hän poistuu paikalta lopullisesti, hän sanoo, että minulta puuttuu jotakin, mikä teillä on: ihmisen syntymä, elämä ja kuolema, se kaikki, mitä te puuhaatte päivästä toiseen. Monttu auki toimittajat jäivät pohtimaan, mitä ainutkertaista heidän elämässään lopulta on.Stimulus