Roomalaiskatolinen kirkko haluaa salata ihmiskunnalta totuuden suojellakseen vuosituhantista valhetta. Tosiasiassa Jeesus ei ollut jumalolento, vaan pelkkä ihminen. Hän oli naimisissa Magdalan Marian kanssa. Totuus löytyy gnostilaisesta Filippoksen evankeliumista, jossa Magdalan Mariaa kutsutaan Jeesuksen kumppaniksi. Totuuden tiesi myös Leonardo da Vinci, joka maalasi punatukkaisen Marian Jeesuksen viereen viimeiselle ehtoolliselle. Vaikka maalauksen restaurointi palautti totuuden kaikkien nähtäväksi, kukaan ei ollut huomannut sitä ennen kuin nyt. Nyt? Siis Dan Brownin teoksessa Da Vinci -koodi, jossa tiedetään myös kertoa, että Maria oli Graalin malja, pyhä astia, joka jatkoi Jeesuksen kuninkaallista sukua. Mistä tämä tiedetään? Siitä, että ”pyhä Graal” = san Greal = sang real = kuninkaallinen veri!
Vartija-lehden tämän numeron kirjoittajat ovat lukeneet kiistellyn menestysteoksen ja arvioivat sitä kriittisesti. Kriittistä lukemista tarvitaan, sillä tällaiset romaanit tekevät reaalihistoriasta ”sangreaalihistoriaa” – ja päinvastoin. Vetävä dekkari kätkee taakseen salaperäisen, niskakarvoja nostattavan ”salaisuuden”, joka on monen lukijan mielissä muuntunut kirkollisten hämäräpiirien salaamaksi totuudeksi. Dan Brown näyttää itsekin uskovan kehittämäänsä juttuun. Amerikoissa kirja on saanut raamatuntutkijat mukaan laajaan keskusteluun, jossa historiallisen totuuden kannalta on paljon porua mutta vähän villoja.
Raamatuntutkija Ismo Dunderberg tekee selkoa Da Vinci -koodista käydystä keskustelusta ja valottaa gnostilaista kirjallisuutta, johon Dan Brown kirjassaan paljolti nojautuu. Dunderberg osoittaa menestysteoksesta koko joukon virheitä ja puolitotuuksia, joiden varaan kiihottavan kertomuksen verkko on kudottu. Sensaatiomaisen aiheen ytimessä on Jeesuksen seksuaalisuuden ongelma: jos Jeesus oli tosi ihminen, hän oli myös tosi mies, jolla oli samat seksuaaliset tarpeet kuin muillakin ihmisillä. Sensaatioaiheen käytöstä kristillinen perinne saa kiittää paljolti itseään. Dunderberg sanoo (mielestäni osuvasti), että erilaisissa kristillisissä piireissä ”Jeesuksen usein ajatellaan olleen (noin) 90-prosenttisesti Jumala ja (noin) 10-prosenttisesti ihminen”. Päinvastaiselle vaihtoehdolle kaikilla mausteilla on olemassa sosiaalinen tilaus. Tällä kertaa aiheen kaunokirjallinen toteutus on rikastuttanut sekä Brownia että hänen lukijoidensa mielikuvitusta.
Modernia systemaattista teologiaa ja populaarikulttuuria tutkivan Lasse Halmeen artikkeli näyttää – onnellisen yhteensattuman ansiosta – ikään kuin jatkuvan siitä, mihin Dunderbergin artikkeli päättyy. Halme kiinnittää huomiota siihen seksuaalisuuden ja uskonnon poikkileikkaukseen ja sanoo muun muassa näin: ”Nykyaika on korostuneen seksuaalista aikaa ja mukana on paljon pinnallisuutta. Samalla on kuitenkin tarve kysyä seksuaalisuuden yhteyttä uskontoon ja mystiikkaan. Ihmisten elämänkokemus ja kirkon perinteinen maailma ovat kovin kaukana toisistaan. Tarvitaan uusi suhtautuminen, jossa seksuaalisuus on positiivinen uskon ja mystiikan kanava. Tämän täysi toteutuminen voi tapahtua sitoutuneessa parisuhteessa, avioliitossa.”
Keskiajan tutkija Päivi Salmesvuori ottaa esiin Uuden testamentin tekstit, joissa kuvataan Magdalan Mariaa. Hän vertaa näitä myöhempiin gnostilaisiin teksteihin, joissa arvostava kuva Mariasta liittyy naisten sosiaaliseen merkitykseen tekstejä käyttäneissä yhteisöissä. Salmesvuori osoittaa edelleen, miten kirkon kuva Magdalan Mariasta on kehittynyt miesvallan ehdoilla. Oikeaoppisessa kristillisyydessä nainen ei saanut olla johtajana eikä oikein olla esikuvanakaan – paitsi nöyryydessä ja kuuliaisuudessa. Salmesvuori avaa lopuksi Graalin maljan historiallisia taustoja.
Saattaa olla niin, että nämä selonteot tai muuta vastaavanlaiset keskustelut eivät tunkeudu Da Vinci -koodin lukijoiden olohuoneisiin. Mahdollisesti kymmenet tuhannet suomalaiset päätyvät Brownin jännittävän romaanin luettuaan epämääräisesti uskomaan, että Vatikaani on salannut totuuden Jeesuksen siviilisäädystä ja jälkeläisistä, Graalin maljasta ynnä muusta mieltä kiihottavasta. Miksei? Ovathan roomalaiskatoliset piispat salailleet pedofiilipappienkin toimia – mikseivät he pimittäisi yhteiskunnalta vielä kipeämpiä totuuksia? Vaikka kriittinen historiantutkimus on kerta toisensa jälkeen osoittanut kristinuskon syntyyn liittyviä salaliittoteorioita perättömiksi, kirkot ja niiden kristityt voivat itsekin vaikuttaa mediassa ja romaanikirjallisuudessa sikiäviin fantasioihin. Nykymaailmassa kristittyjen on syytä olla avoimia, kriittisiä ja suhteellisuudentajuisia kohdatessaan oman uskonsa kritiikkiä. Kun uskoa ei suojella kielletyiltä asioilta, sitä vastaan ei luoda niin helposti salaliittoteorioita kuin vieläkin näyttää tapahtuvan.Matti Myllykoski