Lounastunnilla laiskasti iltapäivälehteä silmäilevät ihmiset saavat arkisiin rutiineihinsa piristystä teeveestä tuttujen ihmisten maailmasta ja kauempaakin. Tavaksi on tullut kerrata laskelmoidusti toteutettujen tositeeveeohjelmien edellisenä iltana selvinneitä kiemuroita ja välittää kilpailijoiden tuntemuksia, jotka herättävät sääliä ja myötäelämistä, surkeimmassa tapauksessa myös vahingoniloa. Toisinaan iltapäivälehden lukija saa tietoa sensaatioista, joita väläytetään hänen silmiensä edessä ja jotka jäävät hänen passiiviseen alitajuntaansa kaiken muun epämääräisen pirstatiedon sekaan. Sensaatioista tulee kiinnostavia kuitenkin vasta silloin, kun ne voidaan henkilöidä, kun niihin liittyy ihmisten välisiä konflikteja ja – ennen kaikkea – konflikteissa leiskuvia tunteita.
Tässä Vartijan numerossa ei päästä näin pitkälle, vaikka aiheemme eivät aivan rutikuivia olekaan. Niille, jotka rakastavat sensaatioita, joudumme yhtä kaikki tuottamaan pettymyksen: totuus ei ole tarua kiihottavampaa, mutta sitäkin ihmeellisempää, jos on vain silmät nähdä. Asiantuntevat kirjoittajamme välittävät tällä kertaa syvällisempää tietoa kahdesta sensaatioaiheesta, jotka lienevät valtalehtien palstoilta päätyneet monien suomalaisten mieliin. Tuoreempi näistä on 1970-luvulla Egyptistä löydetty Juudaksen, sen Iskariotin, evankeliumi, josta on kohistu maailmalla jo jonkin aikaa ja jonka julkaisuoikeudet ovat maksaneet maltaita. Ja mitä uutta sensaatio toi tullessaan? Totuuden Jeesuksesta ja hänen kavaltajastaan? Sensaatiomaisia paljastuksia Raamatun ja kristinuskon väärentämisestä kirkolliskokouksissa tai Vatikaanissa? Ensimmäisten kristittyjen salattuja yhteyksiä Qumraniin, Intiaan tai ulkoavaruuteen? Ei mitään tällaista, ei mitään helposti kaupattavaa. Sen sijaan saatiin jotakin paljon arvokkaampaa. Gnostilaisuuden tutkijat saivat tarkennetuksi jo kuvaa kirkkoisien kuvauksista tunnetusta evankeliumista ja sitä käyttäneestä gnostilaisuuden suuntauksesta – yhdestä kristinuskon haarasta, joka kukoisti toisella vuosisadalla. Kanadassa vaikuttava gnostilaisuuden tutkija Tuomas Rasimus selvittää yleistajuisessa kirjoituksessaan kertaheitolla mistä on kysymys.
Ja sitten se toinen sensaatioaihe. Useimmat suomalaiset ovat kuulleet historiantutkijoista, jotka ovat kiistäneet holokaustin ja sanoneet, että natsi-Saksa ei toisen maailmansodan aikana tappanut juutalaisia keskitysleireillä eikä kaasukammioissa. Näistä kiistäjistä tunnetuin on itseoppinut kirjailija David Irving, joka on hankkinut paljon rahaa ja uskollisia lukijoita sensaatiomaisilla väitteillään. Vaikka Irvingin näkemykset ovat jääneet pienen ja äänekkään vähemmistön asiaksi, ne koskettavat silti Euroopan lähihistorian kipeintä kohtaa. Suomalainen yleisö ei ole ottanut Irvingin teesejä omikseen, eikä vastikään Irvingiä vastaan käyty oikeudenkäynti ole tuonut hänelle erityisiä sympatioita – huolimatta samaan aikaan läiskyneestä profeetta Muhammadin pilakuvia koskevasta kohusta, joka on koetellut länsimaisen sananvapauden rajoja. Monet muslimit ovat kuitenkin ihmetelleet, miten eurooppalaiset tekevät Irvingistä rikollisen hänen näkemystensä vuoksi, vaikka heidän profeettaansa esittävien pilakuvien esittäminen sallitaan avoimesti. Kummastakin aiheesta on syytä keskustella avoimesti ja kriittisesti. Tällä kertaa Vartija kantaa kortensa kekoon julkaisemalla Petri Luomasen paljonpuhuvan selvityksen Irvingin urasta. Monet palaset loksahtelevat paikoilleen, kun Irvingin toimet asetetaan biografiseen ja historialliseen kontekstiinsa.
Sensaatiot tulevat ja menevät, mutta niin käy usein myös hyville keskustelupuheenvuoroille tärkeistä aiheista. Tämän numeron yksi artikkeli kertoo, että Jaakko Hämeen-Anttilan kirja Usko ei ole kadonnut teologien näköpiiristä. Terho Pursiainen haastaa johtavan suomalaisen islamin tuntijan keskusteluun yllättävästä näkökulmasta. Hänen mielestään Hämeen-Anttila edustaa sekä kriittisesti että rakentavasti aihettaan lähestyvällä kirjallaan optimismia ja fundamentalismia. Lukijalla on tilaisuus ottaa selvää, mitä Pursiainen väitteellään tarkoittaa. Ja keskustelu tärkeästä aiheesta jatkuu.Matti Myllykoski