Taloudellinen nousukausi huimaa; maaseutu on rakennemuutoksessa. Ollaan kuvitteellisessa Hoikan kunnassa Kainuussa viime vuosisadan kahdella viimeisellä vuosikymmenellä. Nuoremman polven elämä vie Tampereelle ja muualle Etelä-Suomeen. Lama kolkuttelee ovella ja tohtii jo tupaankin astua. Liikehuoneistoja tyhjenee, ja uhka- tai tyhmänrohkeat perustavat uusia firmoja, usein jo ideana konkurssikypsiä. Ahneus valtaa itsekunkin: jopa Leppävaaran tilan vanhaisäntä ryhtyy raviveikkaukseen – ja voittaa.
Helpot voitot houkuttavat talouden kuumetessa. On niin ravitsevaa kuluttaa: uusia vaatteita, kalliimpia asuntoja, isompia autoja. Jos naapurikunnassa on turistirysä, meidänkin on saatava – samanlainen. Omaperäisiä ideoita ei ehditä eikä osata kehitellä, kopioidaan valmiista mallista. Hurlumhei vallitsee kaikkialla. Diskomusan tahdissa lasketaan mäkeä, ja noustaankin. Omin voimin ei tarvitse nousta: hiihtohissi kuljettaa korkeuksiin.
Kunto ei kaikilla kestä, terveys reistailee suoraan elimellisesti tai psyyken kautta. Ennen kesti terveys paremmin, ja kunto kohosi mäkeä ylöspäin omin lihasponnistuksin hiihtäessä. Kateus vie paitsi kaloja vedestä paljon muutakin. Härski puliveivaus ja selkäänpuukottaminen viimeistelevät pelin kunnallis- ja pankkipolitiikkaa myöten. Rehti yritystoiminta ei kaikille riitä, vaan kilpailija halutaan tuhota vaikka panettelemalla. Ei ihme, jos joku tässä myllytyksessä tarttuu pulloon. Kumma, että sitä moralisoidaan enemmän kuin puukkoon tai pyssyyn tarttumista.
Näin kylmässä karusellissa ovat ihmissuhteet koetteella henkisesti kypsilläkin saati puberteettitasolle jääneillä aikuisilla. Vanhempi sukupolvi toppuuttelee uudistuksissa, ja mitäs muuta vanhoille ja kokeneille tehdään kuin nauretaan. Ja jos ei naureta, niin ainakin torjutaan. Metsolat-sarjaa tehtiin juuri kasinotalouden kuumassa huumassa 1980-luvun kääntyessä lopuilleen. Sarjaa lähetettiin 1990-luvun laman kourissa.
Rakennemuutoksen aika kuvautuu monelta puolelta: sosialismi romahtaa, Neuvostoliitosta tulee taas Venäjä ja Leningradissa Pietari. Rajan taa päästään entisiä kotiseutujakin katsomaan. Sodan mielettömyyttä ei unohdeta, kun tavataan toisella rintamalla taistelleita. Tässäkin mielessä Metsolain uudelleen tuleminen Areenassa toistaiseksi katsottavaksi osuu ajan hermoon. Ei tarvinne selitellä, miksi.
Taiteilijakohtaloitakin tarinaan mahtuu. Ei ole uutta, kun taiteilija saa kokea ymmärtämättömyyttä. Siksi, kun maalaukset eivät tunnu esittävän mitään – ja toisten mielestä ovat siinäkin jo vanhanaikaisia. Ja sitten kun alkavat esittää, niitä kauhistutaan, koska kuvat näyttävät sellaista, mitä emme haluaisi nähdä. Siitä päästään selittämään taidetta elämällä, ja tässä tapauksessa selitys ei aivan väärään menekään.
Sarjanäytelmän omaperäisen toteutuksen viimeistelevät näyttelijävalinnat. Ohjaaja Carl Mesterton halusi tuntemattomia kasvoja, jotka eivät olleet tv- ja filmikäytössä kuluneet. Niinpä valtakunnallisesti katsojia ilahduttivat maaseututeattereiden hienot ja herkkävireiset näyttelijät: Helinä Viitanen Leppävaaran emäntänä, Ahti Haljala isäntänä. Moni nuoremman polven näyttelijä (Anu Hälvä, Jari Salmi) on tullut sittemmin tutuksi myöhemmistä tv- ja filmitöistään. Kari Hakala pääosassa oikeudenmukaisuuteen pyrkivänä ja innovatiivisena yrittäjänä Erkki Metsolana hämmästyttää monipuolisella puhe- ja muulla ilmaisullaan erilaisissa sosiaalisissa viestintätilanteissa.
Olen nähnyt Metsolat-sarjan ensimmäisen kerran vasta tänä kesänä Yleisradion Areena-palvelussa. Työskentely ulkomailla ja televisiottomuus kotimaan lomilla estivät aikaisemmin katselun.
Metsolat. Sarjanäytelmä. Käsikirjoitus Carl Mesterton, Anna-Liisa Mesterton, Miisa Lindén. TV2 Teatteritoimitus.
