Rubensin maalaus Sovitus.
Tunnustustensa 12. kirjassa Augustinus kuvaa kääntymystään (oikeanlaiseksi) kristityksi. Hän kertoo vetäytyneensä sielunsa tuskassa ja Jumalan vihasta ahdistuneena erään viikunapuun alle. Kun hän sopertelee kyynelehtien, hän kuulee läheisestä talosta kuuluvan pojan tai tytön äänen, joka toistaa jatkuvasti kahta sanaa:
”Tolle, lege.”
Tämä hahmo, joka on aivan kuin jostakin Fellinin elokuvasta, sanoo siis:
”Ota ja lue.”
Niin Augustinus palaa yksinäisestä Getsemanestaan ystävänsä Alypiuksen luo, ottaa apostolien kirjeet käsiinsä ja lukee (Room. 13:13-14):
”Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.”
Ja niin loisti valo Augustinuksen sydämessä ja kaikki epäilyksen varjot kaikkosivat hänen mielestään.
Tolle lege. Se on myös Vartijan uuden e-kirjasarjan nimi. Jotta jokainen Vartijan lukija innostuisi ajatuksin, sanoin ja teoin uudesta e-kirjastamme, Stimulus lohkaisee siitä muutaman kelpo sitaatin.
”Jos perinteen kunnioittaminen, historiallinen ymmärtäminen ja kunnioittaminen on konservatiivisuuden määre, niin olen eittämättä konservatiivi. Se merkitsee perinteen arvon myöntämistä, sen kunnioittamista ja oman todellisuuden tulkitsemista ainakin osittain sen valossa, mitä on ollut minua ennen.”
”Uskon, että ymmärtäisin ja Uskon, koska se on mahdotonta – siinä etenkin länsimaisen teologian kannatinpylväät. Yhä uusia teologian rakennelmia on rakennettu niiden varaan. Uskossa ei kysymyksessä ole kuitenkaan vain älyllinen seikkailu, vaan usko koskettaa ihmisen koko olemassaoloa, hänen perusturvallisuuttaan ja lepoaan.”
”Suomalaisessa raamattukeskustelussa paljastuu se suomalaisen keskustelun helmasynti, että merkitystä ei ole sillä, mitä sanotaan, vaan sillä, kuka sen sanoo. Ajatuskulkujen julkinen teologinen kritiikki ja perusteleminen vaikeutuvat, koska kirkko ja teologinen tiedeyhteisö ohjautuvat väitteiden esittäjien konservatiivisuutta tai liberaalisuutta koskevien mielikuvien varassa. Teologia lähenee kirkkopolitiikkaa, jossa taitavin on se, joka osaa puhua syvällisesti sitä, mitä julkinen mielipide haluaa kuulla.”
”Uuspietistisen herätyskristillisyyden juuret ovat kaukana, mutta varsinaisesti se on toisen maailmansodan jälkeinen liikehdintä, joka organisoitui vasta 1960-luvun alussa. Tuolloisten nuorten pappien johtama liike oli hyvin kielteinen esimerkiksi ekumeniaa sekä katolista ja ortodoksista kirkkoa kohtaan. Niitä moitittiin epäjumalanpalveluksesta, jopa magiasta.
Uuspietistisen konservatiivin ongelma on oman mielipiteen hengellistäminen. Korostamalla Raamatun erehtymättömyyttä ja muuttumattomuutta hän vahvistaa sen yksittäisillä jakeilla omia ennakkoluulojaan ja nostaa ne Raamatun kokonaissanoman yläpuolelle. Samasta Raamatusta liberaali lukee kristillisen uskon keskeisen ajatuksen, sitoutuu siihen ja hämmentyy, kun konservatiivi moittii häntä epäraamatulliseksi.”
”Toisinaan, kun kirkko yrittää uudistua, se näyttää mummolta, joka yrittää tälläytyä seksikkääksi. Kokemus on osoittanut, että tekonuorekkuus ja väkisin yrittäminen eivät nosta kirkon julkista profiilia eivätkä saa aikaan toivottua hyvää. Mutta hyväntahtoisiin yrityksiin kohdistetusta kritiikistäkään ei ole avuksi, jos sen esittäjillä ei ole tarjota muuta vaihtoehtoa kuin sisäänpäin kääntyminen. Muodon uudistaminen – esimerkiksi internettiin meneminen – ei auta kirkkoa, jos se ei kykene uudistumaan myös sisältönsä ja sanottavansa puolesta. Kirkko, joka on huolissaan ennen kaikkea hupenevista veromarkoistaan ja heikkenevästä julkisesta roolistaan on kuin epäuskoinen Pietari, joka uppoaa yrittäessään kävellä veden päällä Jeesuksen luo.”
”Uskon, että kristinuskosta on enempään kuin pikkusieluiseen kahnaukseen, joka värittää nyt sen julkisivua. Uskon myös, että elämän todellinen jakolinja ei kulje konservatiivisten ja liberaalien tulkintojen välissä, vaan ylittää ne. Paljon tärkeämpää kuin kiistellä siitä, onko jonkun teologia liberaalia vai konservatiivista, on elää tavalla, joka heijastaa ristin teologiaa.”
”Vaikka en halua riidellä kanssasi, liberaaliteologia ei kuitenkaan koskaan voi olla minulle yhdentekevä asia. Se tekee minut vihaiseksi ja surulliseksi. Se on vahingollisempaa kuin ateismi tai epäjumalanpalvelus, koska se tuntee Jumalan Sanan mutta ei kunnioita sitä Isän puheena lapselleen. Se iskee rikki Isä-lapsi-suhteeseen kuuluvan kunnioituksen ja luottamuksen. Kun Jumalan Sanan kyseenalaistaminen kantaa hedelmää, lampaat eivät enää kuule paimenen ääntä. Näin on käynyt monissa Euroopan tyhjiksi jääneissä kirkoissa.”
”Kirkkovene on koskessa. Jokaista soutajaa tarvitaan. Ja siitä, mitä pitäisi tehdä, pitääkin olla useampia käsityksiä.”
Ketkä ovat äänessä ja mitä he haluavat sanoa? Se selviää, kun luet Vartijan ensimmäisen e-kirjan. Tolle lege!
Stimulus
