Epistokratia?

Yhdysvaltojen 2024 presidentinvaalien voittajat ovat epärehellisyys, krooninen valehtelu, välinpitämättömyys tosiasioista, kaikenlainen asiantuntijoiden halveksunta, ympäristön tuhoaminen, diktaattorit ympäri maailmaa, universaali kohtuuttomuus.

Totuus hävisi vaalit.

Tällaiset ovat tunnelmat vaalien jälkeisenä päivänä. Vaalikampanjan aikana on vaikeata arvioida, mikä on vaalitaktiikkaa, mikä taas todellista asioiden ajamista. Tässä ei todellakaan ole mitään uutta. Harva poliitikko pääsee valtaan ilman politikointia, ilman populismia. Äänestäjille on luvattava enemmän kuin mitä voidaan toteuttaa.

Donald Trumpin, tuomitun rikollisen, rasistin, misogyynin, asioita tuntemattoman julmurin uudelleen valinta selvällä äänten enemmistöllä oli yllätys. Samalla se kertoo jotakin huolestuttavaa äänestäjistä, siitä, kuinka miljoonat ihmiset uskovat, mitä haluavat uskoa ja äänestävät uskonsa mukaan. Monen äänestäjän mielestä Trump on loistava liikemies – siitäkin huolimatta, että hän on tehnyt konkurssin kuusi kertaa. On laskettu, että jos Trump ei olisi koskaan tehnyt mitään bisnestä, vaan sijoittanut perimänsä varat vaikkapa S&P 500 indeksirahastoon, hänellä olisi huomattavasti enemmän varallisuutta nyt kuin tehtyään ”bisnestä”.

Elämme Neil Postmanin kuvaamassa mielikuvien maailmassa, jossa mielikuvien luojat käyttävät valtaa. Propagandan mestari Trump väitti, että Ohiossa haitilaiset siirtolaiset syövät lemmikkieläimiä; hän väitti, että USA:n talous ei koskaan ole ollut niin huono kuin Joe Bidenin aikana; hän väitti, että 21 miljoonaa roistoa, tappajaa ja raiskaajaa on tunkeutunut maahan Bidenin avoimen rajapolitiikan tähden. Tällaisten epätosien mielikuvien tarkoituksena ei ole informoida, vaan manipuloida.

Totta on, että monet valkoihoiset miehet ovat menettäneet asemiaan. Totta on, että monien työntekijöiden reaalipalkat eivät ole juurikaan nousseet viimeisten 50 vuoden aikana. Totta on, että rikkaat ovat rikastuneet samalla kun työväenluokka kamppailee päivittäin laskujen maksamisen kanssa. Syitä yleiseen tyytymättömyyteen löytyy.

Totta on myös, että liberaalit demokraatit ovat onnistuneet ajamaan äänestäjiään Trumpin leiriin vaatimalla asioita, jotka monien mielestä ovat kohtuuttomia – esimerkiksi poliittisesti korrektit ilmaukset, pronominien käyttönormit, ns. ”woke” -asiat.

Demokraattien vaalikampanja epäonnistui. Syitä on varmasti monia. Minua ihmetyttää, miksi Kamala Harrisin kampanja ei esimerkiksi kysynyt Trumpilta: ”Sinä sanot rakentaneesi upean aidan Meksikon rajalle. Kuitenkin väität, että raja vuotaa pahasti. Eikö aitasi toimi?” (Totuus on, että Trump rakensi pieniä osuuksia aidasta, eikä sitä maksanut Meksiko, kuten hän väittää, vaan rahat otettin FEMA:lta, USA:n katastrofirahastolta).

Yhdysvaltojen tämän vuoden presidentinvaalit ovat tuoneet esiin demokratian suuren haasteen: kunnolla toimivan demokratian edellytyksenä on hyvin ja oikein informoitu äänestäjäkunta. Väärään tietoon (disinformation) nojaava äänestäjäkunta luulee olevansa informoitu ja on siten jopa suurempi haaste demokratialle kuin informoimaton äänestäjäkunta.

Georgetownin yliopiston professori Jason Brennan on ehdottanut uudeksi demokratian malliksi ”epistokratiaa”, jossa äänestäjiltä edellytetään riittäviä tietoja ansaitakseen äänensä. Tässä mallissa on paljon ongelmia, mutta olisiko siinä sittenkin kehityskelpoinen lähtökohta?

Valitettavasti juuri nyt näyttää todennäköiseltä, että Yhdysvalloissa nousee tammikuussa valtaan kakistokratia – hallinto, jossa päätöksiä tekevät ihmiset, jotka ovat vähiten päteviä, mutta häikäilemättömiä.

Tulin Yhdysvaltoihin tekemään tutkimusta väitöskirjaani varten syksyllä 1978. Jimmy Carter oli presidenttinä, amerikkalaiset panttivankeina Teheranissa. Inflaatio oli reilusti yli 10 %, maata vaivasi öljykriisi. Amerikkalaisilla oli siipi maassa.

Vuonna 1980 Ronald Reagan valittiin presidentiksi. Tunnelma muuttui dramaattisesti muutamassa viikossa.

Ehkä jotain tällaista voidaan toivoa Trumpin presidenttikauden jälkeen. Mutta siihen on aikaa neljä vuotta!

Kuva: Kuva: Gage Skidmore/Flickr.