Espoo Ciné on täällä – viisi tärppiä elokuiseen elokuvafestariin!

Espoo Ciné tuo jo 35. kerran elokuuhun muhkean kattauksen eurooppalaisen elokuvan tuoreimpia helmiä ja muita uutuuselokuvia, erikoisnäytöksiä, keskusteluja, ajattelemisen aiheita ja hyvää fiilistä. Elokuun 23. päivänä käynnistyneelle festarille ehtii vielä!

Espoo Ciné -elokuvafestivaali on jälleen käynnissä, ja tänäkin vuonna se tuo mukanaan huikean kattauksen elokuvia kotimaisilta ja kansainvälisiltä tekijöiltä. Tästä elokuvan ystävien paratiisista jokainen voi löytää jotakin mieleistään katsottavaa. Pääpaikkana on tuttuun tapaan Kino Tapiola ja Espoon kulttuurikeskus, mutta festarielokuvia voi käydä katsomassa myös Helsingissä Orionissa ja Kino Reginassa.

Festarilla ensi-iltansa saa Jenni Toivonniemen ohjaama ja huippusuositun Aikuiset-sarjan kirjoittaneen Anna Brotkinin käsikirjoittama uutuus Perhoset. Päättäjäiselokuvana nähdään Ellen Kurasin Lee, joka kertoo Elizabeth ”Lee” Milleristä (Kate Winslet). Valokuvamallina työskennelleestä Milleristä tuli toisen maailmansodan aikana tunnettu sotavalokuvaaja.

Tutustu koko ohjelmaan Espoo Cinén sivuilla ja poimi tästä muutama vinkki festarireissulle – näihin ehtii vielä!

Gloria! on raikas, riemastuttava ja valoisa elokuva, joka saa murheellisistakin tapahtumista huolimatta toiveikkaalle mielelle ja hymyilemään. Margherita Vicarion esikoisohjaus on hieman anarkistinen tarina musiikin vapauttavasta voimasta ja kenties vähän sielunsisaruudestakin.

Gloria.

Hiljainen Teresa toimii sisäkkönä luostarimaisessa konservatoriossa. Ankara kuri sävyttää arkea, mutta Teresan sisällä soi. Hänelle musiikki syntyy ympäröivästä äänimaisemasta, ja millaista musiikkia se onkaan! Elokuva yhdistelee historiallista ympäristöä ja modernia musiikkia nokkelasti ja hauskasti. Kun konservatorion hurskas johtaja ajautuu luovaan kriisiin ja huijauksen tielle yrittäessään säveltää uutta teosta paavi Pius VII:lle, nuoret naiset riistäytyvät irti heille asetetuista rooleista ja antavat musiikin viedä!

Grey Bees perustuu ukrainalaisen kirjailijan Andrei Kurkovin taannoin suomeksikin ilmestyneeseen romaaniin Harmaat mehiläiset. Kirjan perusteella odotin äkeän, ikääntyneen mehiläisten kasvattajan roadtripiä Donbassin tuntumassa miehitysjoukkojen aseiden kumun kaikuessa jossain taivaanrannassa. Elokuva onkin jotain muuta. Apokalyptisessä, tylyssä maisemassa Donbassin “harmaalla alueella” nököttää pieni ränsistynyt kylä, jota taitaa asuttaa enää kaksi vanhaa ukkoa, Serhiich ja Paška. Nämä hoitavat askareitaan, kinastelevat keskenään ja elävät köyhää arkeaan. Pellolla makaa sotilaan ruumis, illan pimeässä kuuluu ajoneuvojen ääniä ja nuori sotilas poikkeaa tarkastamassa, miten miehillä menee. Kaikki on harmaata ja verkkaista ja kylän ympäristön hiljaisuus huutaa: sodan lähestymisen tuntee, vaikkei tankkeja vielä näy.

Desert of Namibia herättää hankalia tunteita. Nuoren Kanan elämä on kaoottista ja hänellä on paha olla. Vapaa-aika kuluu striimiä Namibian aavikolta seuratessa, poikaystävät vaihtuvat, mieli on maassa hän oikein tunnu saavan kunnolla kiinni mistään eikä kukaan kiinni hänestä. Taustat Kanan huonovointisuudelle eivät ole erityisen selvät, mutta hankala olo purkautuu alistavana käytöksenä ja eskaloituu lopulta väkivallaksi poikaystävää kohtaan. Olo ei siitä parane, ja kierre on valmis. Kanan toimintaa on kiusallista ja turhauttavaakin seurata. Mistä nuori aikuinen saisi apua ja millaista apua hän suostuu ottamaan vastaan?

Bye Bye Tiberias.

Bye Bye Tiberias on intiimi dokumenttielokuva, jossa ohjaaja Lina Soualem kuljettaa katsojan sukunsa naisten elämään ja Palestiinan maisemiin  äitinsä, näyttelijä Hiam Abbasin kautta. Abbas palaa kolmenkymmenen vuoden jälkeen kotiseuduille, joista aikanaan lähti haaveidensa ajamana jossain määrin vastoin perheensä toiveita. Abbasin muistojen ja keskustelujen kautta käydään läpi suvun naisen vaiheita 1900-luvun historian myrskyissä. Britit karkottivat Tiberiaan arabiväestön ja tuhosivat osan kaupungista. Samassa yhteydessä Abbasin perheenjäsenet joutuivat kuka minnekin, erilleen toisistaan. Arkisto- ja kotivideomateriaalia nykyhetkeen lomittava toteutus toimii ja vie vaivihkaa lähelle henkilöitä, vaikka perhesuhteet saattavat katsojalta välillä mennäkin sekaisin.  Yhden suvun tavallisten naisten tarinat lomittuvat maailmanhistorian murroksiin tavoilla, joita ei voi hahmottaa siinä hetkessä, jossa itse elää.

Meeting with Pol Pot.

Meeting with Pol Pot on punakhmerien kauden itse kokeneen ohjaajan Rithy Panhin mielikuvituksellinen, kriitikoiden kiittämä uutuuselokuva, joka käy kiinni väkivaltaisen diktatuurin jättämiin monitasoisiin traumoihin. Kaksi toimittajaa tapaa 1970-luvun lopulla punakhmerien hallitsemaa Kamputseaa johtavan Pol Potin ja pääsee tutustumaan maan agraariutopiaan, jonka todellisuutta hallitsee diktatuurikoneisto, käsittämätön väkivalta ja propaganda, jonka lonkerot ulottuvat kaikkialle. Elokuva on fiktio, mutta Pol Potin aikakausi on kauheudessaan totta.

Artikkelikuvassa otos elokuvasta Desert of Namibia.