”Nykyisin jooga voi olla yksi treenimuoto muiden joukossa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus joogasta. Niin kauan kuin joogaa kutsutaan joogaksi, se kantaa mukanaan koko historiaansa.”
Matti Rautaniemi on kirjoillaan Joogan historia: Erakkomajoista kuntosaleille ja Tiedonjanoinen joogi: Mistä joogassa on kyse edistänyt joogan monipuolista ymmärtämistä – juuri joogalukutaitoa.
Jooga on hyvin kirjava maailmanlaajuinen ilmiö. Syystä Rautaniemi on esimerkiksi kirjoittanut osuvasti nimetyn luvun “Lyhyt opas joogatyylien viidakkoon” kirjaan Tiedonjanoinen joogi.
Pieni vertaus. Voidaan puhua virvoitusjuomista yleensä, mutta viimeistään kaupassa kuitenkin joutuu olemaan tarkempi. Esimerkiksi kokis ei ole sama kuin se toinen kolajuoma. Tämä sopii hauskana muistutuksena myös joogaan. Ei ole olemassa vain yhdenlaista joogaa tai jotain joogaa yleensä.
Esimerkiksi tunnustuksellinen hindujooga ja asentojooga ovat molemmat joogaa. Näistä yleisin on asentojooga. Kun nykyään arkikielessä sanotaan jooga, niin se viittaa tähän joogaan. Se on erityisen tuttu asanoistaan, asennoistaan. Se voi olla enemmän tai vähemmän meditatiivista. Se on “joogaliiton joogaa”, Rautaniemi hauskasti toteaa.
Joogan historia jaetaan nykyään kahteen osaan. Esimoderniin ja 1800-luvulla alkaneeseen moderniin joogaan.
“Käytännössä kaikki nykyisin harjoitetut joogamuodot kuuluvat […] modernin joogan kategoriaan”, Rautaniemi toteaa yhteenvetona. Toki niiden “juuret ulottuvat – joskin lukemattomien mutkien, sivupolkujen ja katkosten kautta – hämärään muinaisuuteen asti”.
Joogan tie “erakkomajoista kuntosaleille” ei ole mutkaton. “Suoraa polkua muinaisten joogien erakkomajoista ei […] johda yhdellekään nykyiselle joogastudiolle”, vaikkakin joogamyytissä asia näin usein ymmärretään, Rautaniemi kiteyttää.
2000-luvulta alkaen kehittyi postmoderni jooga, Rautaniemi lisää. Esimerkkeinä tällaisesta joogasta ovat nyrkkeilyjooga, viinijooga tai vaikkapa äijäjooga. Usein ainoastaan nimi yhdistää näitä muuhun joogaan. Ne ovat silti edes jotenkin joogaa.
Kaikenlaista löytyy joogan historiasta, pummeista pyhimyksiin, jopa aseistautuneita sotajoogien armeijoja. Meno on yhtä vaihtelevaa kuin vaikkapa kirkkohistoriassa.
Nykyjooga on yhdistelmä muinaista joogaperinnettä, modernia liikuntakulttuuria ja usein erilaisten joogaopettajien omaa kekseliäisyyttä. Yhä uusia muotoja syntyy koko ajan.
Moderni jooga on peräisin 1800-luvulta. Uushindulaiset kansallismieliset halusivat joogan avulla luoda ikioman intialaisen liikuntamuodon. Muinainen joogaperinne oli jäänyt unholaan. Uudelleen löydetty jooga sai korostuneen liikunnallisen puolen.
1900-luvun alussa jooga kävi läpi vielä “radikaalin uudelleentulkinnan”. Se alettiin nähdä yhä enemmän kehollisena harjoitteluna ja terveellisenä elämäntapana. Mietiskelyllä oli esimerkiksi muinoin ollut paljon keskeisempi asema eikä niinkään asennoilla.
Pari esimerkkiä osoituksena joogan sekalaisesta sisällöstä. Aurinkotervehdykset ovat vasta 1900-luvulta. Nykyisin suosittu nenäkannun käyttö on peräisin keskiaikaisesta joogisesta menetelmästä. Muinaiset sanat mantra, karma ja tantra ovat jo lähes arkikieltä. Tantraseksi taas toisaalta on ihan moderni juttu.
Suurin yksittäinen vaikuttaja modernin joogan matkalla maailmalle oli teosofia. Se loi perustan länsimaiselle joogan harjoittamiselle. Helena Blavatsky kutsui joogaa ”käytännölliseksi okkultismiksi”. Teosofian suosio noin sata vuotta sitten kulttuuriväen piirissä teki joogasta laajasti tunnetun.
Myöhemmin kirjailijat, näyttelijät, rokkarit ja muut julkkikset antoivat näkyvyyttä joogalle. Joogan kehitys jatkuu yhä 2000-luvulla, erityisesti sosiaalisen median ja kasvavan kaupallisuuden myötä.
Jooga on siis parin vuosisadan aikana muuttunut ratkaisevasti, eikä se nykymuodoissaan monesti juurikaan muistuta muinaisia muotojaan.
Vuosituhansien värikkääseen historiaan voi tutustua erityisesti kirjassa Joogan historia.
Kuka määrittelee joogan? Onko jooga uskonto? Onko kaikki joogaa? Onko kaikki jooga uskontoa?
Periaatteelliset kysymykset ovat esillä molemmissa kirjoissa, mutta selkeämmin kirjassa Tiedonjanoinen joogi.
Sana jooga on avainasemassa, sillä “niin kauan kuin harjoitusta kutsutaan ‘joogaksi’, on oltava rehellinen sen suhteen, että termin alle sisältyy monenlaisia asioita”. Sana kantaa toisaan myös mukanaan koko historiaansa, myös uskonnollisen. Esimerkiksi muinaiset joogakirjoitukset ovat täynnä mainintoja jumalista.
Joogan menetelmiä “voidaan irrottaa sen filosofisesta kokonaisuudesta” ja “käyttää moneen tarkoitukseen”. Yleisin joogan muoto länsimaissa on liikunnallisempi joogan muoto, jossa opitaan asentoja sekä hengitystä ja jossain määrin mietiskelyä.
Yksi tapa arvioida jonkun joogan laatua on sen päämäärän kautta. “Päämäärä […] määrittää sen, mitä jooga on”, Rautaniemi kiteyttää.
Rautaniemi käyttää esimerkkinä vertausta pyhiinvaelluksesta.
Patikointi voi olla silkkaa vaellusta, ulkoilua ulkoilmassa. Liikkumista kävellen paikasta toiseen. Tälle annettu tietynlainen merkitys ja laajempi viitekehys kuitenkin tekee patikoinnista pyhiinvaelluksen. Ollaan esimerkiksi menossa pyhään paikkaan ja samalla tehdään sisäistä matkaa.
Vaellus on toki jotain hyvin kehollista muttei pyhiinvaelluksen kohdalla vain kehollista. Kyse ei ole vain patikoinnista, vaan sen erottaa siitä juuri sille annettu merkitys ja viitekehys. Toki pyhiinvaelluksen “sivutuotteina voikin syntyä kunnon kohenemista, maisemien katselua ja mukavaa jutustelua matkakumppanien kanssa”.
Oma veikeä juttunsa on toki siinä, ettei ole ulkoisesti aina ihan helppoa erottaa patikointia pyhiinvaelluksesta.
Joogaharjoitukset eivät sinällään ulkoisesti välttämättä eroa venyttelystä, mutta muuttuvat joogaksi, kun vaikkapa venyttely asetetaan tiettyyn yhteyteen, Rautaniemi korostaa.
Nykyjoogan parissa saatetaan toki väittää, että “harjoitus ei oikeastaan tähtää mihinkään”. Taustalla on joogan rooli nykyajan suorituskeskeisessa arjessa. “Joogamatto saattaa olla ainoa paikka, jossa pelkkä oleminen riittää”, Rautaniemi kuvaa.
Itse asiassa päämäärä halutaan toisinaan tosiaan unohtaa. Rautaniemi toteaa, että kiinnostuneempia ollaan joogan “vaikutuksista” vaikkapa terveyteen ja hyvinvointiin.
Rehellisesti Rautaniemi toteaa, että “niin kauan kuin joogaa kutsutaan joogaksi, joogaopettajat siteeraavat […] klassisia tekstejä tai käyttävät sanskritinkielisiä termejä, kysymys joogan suhteesta uskontoon – eritoten hindulaisuuteen – on ajankohtainen”.
Historiallisesti joogan harjoitukset on nähty “ennen kaikkea välineenä” päämäärälle. Muinoin päämäärät olivat uskonnolliset. Nykyään näin ei välttämättä enää ole. Kuvaavaa on, että on kampanjoita jotka yrittävät saada joogan takaisin perinteiseen hindulaiseen muottiin.
Kaikki jooga ei pyri saamaan päämäärän. Kyse on joogan kirjon tunnustamisesta.
Rautaniemi ehdottaa oivallisesti, että “joogan päämäärien kirjoja voidaan ajatella jatkumona, jonka toisessa päässä on psykofyysinen hyvinvointi ja toisessa metafyysinen oivallus”. Tilanteen ei siis aina tarvitse olla joko tai vaan enemmän missä määrin, Rautaniemi muistuttaa.
Joogan kirjon pohtiminen on aiheellista, erityisesti jos aikoo kovasanaisesti arvostella sitä.
Ortodoksiset ulostulot joogasta ovat olleet kielteisiä tai ainakin varauksellisia. Asenne on usein liian sävytön. Monesti kielteiset asenteet, ainakin äärimmäiset kannat, eivät oikein hahmota joogan kirjoa.
Esimerkiksi Kreikan ortodoksinen kirkko julisti vuonna 2020, että jooga on “täysin yhteensopimaton” ortodoksisen kristinuskon kanssa, “eikä sillä ole mitään sijaa” kristillisessä elämässä.
Kreikan kirkko ei suostunut näkemään erilaisten joogan muotojen erilaisia päämääriä. Kaikki jooga oli sille lähtökohtaisesti hindulaisuutta joogamyytin mukaisesti. Väitteet joogasta vain “liikuntana” on nähtävästi eksyttävä naamio käännytykselle.
Aristotle Papanikolaou huomautti ”Yoga and Orthodoxy” -kirjoituksessaan, että kannanoton “yhteensopimattomuuden logiikka” on yleinen. Taustalla on hänen mukaan sekä teologisesti että historiallisesti kestämätön käsitys uskonopin ja -elämän puhtaudesta.
Ajattelutapa esiintyy, Papanikolaoun luettelee, myös muissa aiheissa. Esimerkiksi jokin on lähtökohtaisesti väärin vain siksi, että se nousee esimerkiksi feminismistä, valistuksesta, psykologiasta tai vaikkapa läntisestä kristinuskosta.
Kallistos Ware kirjassa Nimen voima: Jeesuksen rukous ortodoksisessa hengellisessä elämässä on maltillisempi. Hän myöntää ensinnäkin, että on olemassa “silmiinpistävää samankaltaisuutta” itämaisten ja ortodoksisten menetelmien välillä. Molemmissa keho ja hengitys on monipuolisesti mukana hengellisyydessä.
“Kaikilla kuvilla on kehyksensä ja kaikilla kuvakehyksillä on tiettyjä yhteisiä ominaisuuksia”, Ware toteaa. Hän jatkaa: “Kuitenkin kehysten sisällä olevat kuvat saattavat olla täysin erilaiset. Kuva ratkaisee, ei kehys.”
“Fyysiset menetelmät ovat kuin kehys, kun taas Kristuksen avuksihuutaminen on kehyksessä oleva kuva. Jeesuksen rukouksen ‘kehys’ varmaankin muistuttaa useita ei-kristillisiä ‘kehyksiä’, mutta tämän ei pitäisi tehdä meistä tunteettomia sen sisällä olevan kuvan ainutlaatuisuudelle, rukouksen tunnusmerkillisesti kristilliselle sisällölle. Jeesuksen rukouksen ydinkohta ei ole itse rukouksen toistaminen, ei se, kuinka me istumme tai hengitämme, vaan kelle me sen osoitamme.”
“Joogassa hyödynnettävät asennot ja hengitystekniikat voidaan nähdä ja kokea itsessään neutraaleiksi”, arvioitiin äskettäin luterilaisessa asiakirjassa Suuntaviivoja uskontojen kohtaamiseen. Joogan “alkuperä ei määrää sen myöhempää käyttöä”, todettiin siinä.
Rautaniemi aiheellisesti muistuttaa, ettei “jooga sovi yhteen kaiken kanssa”. Toki harjoituksia voi muokata moniin tarpeisiin, muttei jooga “voi olla mitä tahansa ja silti pysyä joogana”. Jooga ei siis ole ilman omaa ääntään tässä keskustelussa.
Jooga on kirjava maailmanlaajuinen ilmiö. Se kasvattaa yhä suosiotaan monissa muodoissaan. Joogalukutaito on kiistatta tarpeen, myös sitä esimerkiksi uskonnollisista syistä arvosteleville.
Rautaniemen huomio on tärkeä:
“Yhtenäisen, hahmottoman möhkäleen sijaan joogan uskonnollisuutta onkin parempi tarkastella spektrinä, jonka toiseen äärilaitaan voidaan sijoittaa esimerkiksi hyvin monia uskonnon piirteitä jakava bhaktijooga ja toiseen äärilaitaan niistä hyvin harvoja sisältävät kuntosalijoogan muodot. Niiden väliin mahtuu valtava kirjo erilaisia painotuksia ja tulkintoja.”
