Leif Segerstam (1944–2024): R.I.P

Monipuolinen muusikko Leif Segerstam on kuollut. Hän oli syntynyt 1944. Segerstamin hauska ja monisävyinen elämäkerta on Minna Lindgren, Leif Segerstam. Nyt! (2005).

Kohtasin Lefan eräässä tilanteessa, jossa esitimme hänen työnsä viululle, pianolle ja orkesterille.

Kappaletta oli harjoitettu viikko. Leif tuli paikalle juuri ennen konserttia kenraaliharjoitukseen. Se on paha virhe, sillä kenraaliharjoituksessa ei enää tehdä uusia muotoiluja. Pääasiallisesti muusikkojen piirissä vallitsee uskomus: paska kenraali, hyvä konsertti.

Mutta Leif teki.

Sinfoniaorkesteri, jonka tehtävänä oli ensi soittaa Sibeliuksen Pelléas ja Mélisande ja sitten Schubertin Keskeneräinen sinfonia, jonka kakkosviulun orkesterissa soitin, ylhäistä yksinäisyyttä kokien, kun kolmekakkoset rulaavat, koostui myös nuoremmista musikanteista.

Leif tuli paikalle ja huusi että saatana. Ykkönen löi kohdalleen. Järkytyin hieman ajatellen sitä, miten nuoremmat soittajat reageeraavat.

Mutta ennen konserttia nuorimmat totesivat viulu kainalossansa: Kiva, että se Lefa kävi sanomassa, miten tätä pitää soittaa.

Ensiesityksenä toteutetun teoksen nimi oli Mustikkaa Suonenjoelta. Se oli vaikea teos soittaa, sillä Segerstamin nuottikirjoitukset olivat vaikealukuisia. Piti katsoa konserttimestarin jousesta, missä mennään. Osuuteeni kuului esimerkiksi viheltää Nokian kännykän tapaisesti. Esityksen jälkeen Segerstam huusi, että nehän soittivat sen kuin jumala. Testosteronia!

Tapaamisissamme hän oli inhimillinen persoonallisuus.

Lefa sävelsi parisataa sinfoniaa, joista osa kestää alle parikymmentä minuuttia. Hän oli taitava viulisti ja pianisti, ja eteni näissä diplomitason yltävien kilpailujen voittoihin. Hän oli myös säveltäjä. Tällä uralla hänen voittonsa olivat pienempiä.

Mutta kapuna Lefa oli hyvä. Tuli ykkönen selvästi ja justkohdalleen.

Tämä on tärkeä asia.

Kapellimestarin tehtävänä on näyttää valmistavalla lyönnillä tempo. Ja sitten lyödä ykkönen pohjaan kuin Kuortaneen suoralla.

Vanha Karajan ei osannut sitä. Hänen viimeiset työnsä ovat kuin hiihtoa: ei näytä mitään. Leonard Bernstein heilui kuin balettitanssija, mutta johti orkesterin sijasta yleisöä. Mutta Leif osasi ykkösen.

Leif Segerstamin pieni kantaesitys toteutettin Portaanpään kristillisessä opistossa reippaat kymmenen vuotta sitten säveltäjän itse paikalla ollen. Maailman lavoilta mustikkamaille ja körttiopiston säveltäjäksi palanneena muistan arvostaen ja lämpimästi.

Artikkelikuvassa Leif Segerstamin nuottikirjoitusta.