Maria – elämää ja oopperaa

Maria Callas (1923–1977) on varmasti jokaiselle, joka vähääkään tuntee oopperaa ja sen historiaa, tuttu nimi. Yhdysvaltalais-kreikkalainen Callas on heittämällä yksi alansa 1900-luvun merkittävimmistä tekijöistä, joten oli odotettavissa, että hänestä jonakin päivänä tehtäisiin pitkä fiktioelokuva.

Vuonna 2017 Callasista valmistui oivallinen Tom Volfin ohjaama dokumenttielokuva Maria by Callas, joka nähtiin myös Suomen elokuvateattereissa. Volf on sittemmin ohjannut myös muita dokumentteja. Loppuvuodesta 2024 sai maailmalla ensi-iltansa tosielämän henkilöhahmoista ennenkin elokuvia tehneen chileläissyntyisen Pablo Larraínin Maria, jonka nimiosassa hemaisee näyttelijäksi paluuta tekevä Angelina Jolie. Lopputulos on Larraínin tapaan jälleen kuvankaunista laatutyötä, mutta hän olisi voinut ottaa rohkeampiakin askeleita tarinankerronnassaan.

Maria Callas, oikealta nimeltään Anna Maria Cecilia Sophia Kalogeropoulou, syntyi köyhään kreikkalaiseen siirtolaisperheeseen New Yorkissa vuonna 1923. Callaksen elämää varjosti se ikävä seikka, että menestyvä nainen sai kokea monenlaista hyväksikäyttöä, niin taloudellista kuin seksuaalista. 13-vuotiaana Maria muutti siskonsa ja äitinsä kanssa Ateenaan, mutta etelän lämpö ei tuonut mukanaan onnellista elämää. Elämää varjosti jo toisen maailmansodan syttyminen, mutta seksityötä tekevä äiti paritti myös tyttäriään ja vieläpä Ateenan vallanneille natseille. Tätä sivutaan elokuvassa Marian muistoina, mutta raiskauksista ei kerrota; natsit vain ihastuvat Marian kauniiseen lauluun.

Marian kyvyt huomataankin nopeasti, ja sodan jälkeen ura lähti nousukiitoon. Callas saavutti kansainvälistä mainetta 1940- ja 1950-luvuilla. Hän teki kuuluisia esiintymisiä maailman johtavilla oopperalavoilla, kuten Milanon La Scalassa, New Yorkin Metropolitan-oopperassa ja Lontoon Covent Gardenissa. Menestyvää taitelijaa käyttävät taloudellisesti hyväkseen niin omat vanhemmat kuin aviomies Giovanni Battista Meneghini. Aikanaan tiivisti seurattu suhde laivanvarustaja Aristoteles Onassikseen oli väkivaltainen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Osaa näistä elokuva sivuaa pintapuolisesti mutta jättää paljon myös huomioimatta, mikä voi tuntua epäilyttävältä.

Elokuva lähtee liikkeelle Marian viimeisistä päivistä, kun hänen aktiivinen uransa on päättynyt jo muutamia vuosia aikaisemmin. 53-vuotias Maria asuu suuressa asunnossaan yhdessä hovimestarinsa Ferruccion (Pierfrancesco Favino) sekä sisäkkönsä Brunan (Alba Rohrwacher) kanssa. Angelina Jolie tekee vaikuttavaa työtä ystävällisenä mutta mieleltään oikukkaana oopperadiivana. Katsojalle tehdään heti selväksi, ettei Maria ole enää oma itsensä vaan vahvasti lääkekoukussa. Maria viihtyy kahviloissa, ei mitään juomassa vaan kuuntelemassa ihmisten imarteluita. Mutta vaikka Maria on arvonsa tunteva, ei hän kestä oman äänensä kuulemista vanhoilta levyiltä.

Maria on kuitenkin päättänyt aloittaa laulun harjoittelemisen uudelleen vuosien tauon jälkeen, vaikka ei olekaan varma paluustaan esiintymään suurelle yleisölle. Maria on kuitenkin vain haalistunut kuva entisestä tähdestä, ja hänen ailahtelevaisuutensa sekä lääkeriippuvuutensa saavat hoviväen huolestumaan tosissaan. Maria on koukussa Mandrax-nimiseen rentouttavaan lääkkeeseen, mutta häntä varoitellaan sen vaaroista. Maria lupaa hankkiutua lääkkeistään eroon mutta piilottaa ne hameidensa taskuihin. Feruccio ja Bruna löytävät kuitenkin Marian piilottamat lääkkeet. Lääkäri tulee tapaamaan Mariaa, mutta tämä on haluton kuuntelemaan lääkärin neuvoja stressin vähentämisen suhteen. Maria suostuu kuitenkin antamaan verinäytteen.

Mariaa tulee tapaamaan tv-ryhmä, jonka aikomuksensa on tehdä Marian elämästä dokumentti. Haastattelijana toimii Mandrax-niminen mies (Kodi Smit-McPhee), ja onkin selvää, että haastattelut tehdään Marian pään sisällä, ei todellisuudessa. Haastattelussa käydään perinteiseen tapaan läpi Marian elämän tärkeitä tapahtumia aina nuoruuden Ateenasta sodan keskellä, kun Maria joutuu siskonsa kanssa esiintymään natsiupseereille, tärkeisiin esiintymisin maineikkailla oopperalavoilla sekä ensitapaamiseen Aristoteles Onassiksen (Haluk Bilginer) kanssa ja myöhemmin tämän kanssa naimisiin menoon ja eroon. Vaikka avioliitto oli mitä ilmeisimmin onneton, näyttää elokuva meille sen, ettei rakkaus kuollut näiden kahden välillä, ja Maria ilmestyy vielä Onassiksen kuolinvuoteelle ennen vaimoa Jacquelineä (Josta Larráin on aikaisemmin tehnyt elokuvan Jackie, 2016). Myös Marian omat voimat alkavat nykyajassa heiketä, ja loppu on vääjäämätön.

Maria on visuaalisesti kaunis ja näyttävä elokuva kameran kulkiessa Marian matkassa kotona, Pariisin kaduilla ja oopperalavoilla. Elokuva pureutuu tunnetun taiteilijan julkisen elämän taakse ja tuo esiin taiteen tekemisen ja julkisuuden raadollisuuden. Vaikka Maria oli tunnettu ja arvostettu taiteilija ja hänellä oli paljon ihailijoita, näyttää elokuva viimeisten aikojen yksinäisyyden. Angelina Jolie on henkilönä ollut varmasti Larráinille tietoinen valinta, sillä niin paljon yhteistä on Callaksen ja Jolien elämässä ollut niin diivaksi kutsumisessa kuin myrskyisissä suhteissa miehiin.

Jolie omistautuu roolihahmolleen ja luo esiin herkän mutta itsetietoisen naisen, jolle elämä on antanut paljon mutta samalla myös ottanut. Elokuva olisi kuitenkin kaikesta ammattitaidosta huolimatta voinut olla paljon syvällisempi tarinankerronnan suhteen. Vaikka se on kaunis, ja tarina kulkee eteenpäin ilman syvempiä suvantokohtia, tuntuu se kuitenkin vähän ontolta. Kaikesta huolimatta erityisesti oopperan ja kauniin kameratyön ystäville elokuvaa voi suositella juuri valkokankaalta nähtäväksi.

Suomen ensi-ilta on 24.1.2025.