Megakirkossa
Dallas, Teksas, kevät 2019. Aurinkoinen ja lämmin sunnuntaiaamu. Suomikirkon messu oli pidetty lauantaina. Lento takaisin Kalifornian Santa Barbaraan lähtee vasta iltapäivällä. Päätän vierailla historiallisessa ja vaikutusvaltaisessa Dallasin fundamentalistisessa evankelikaalisessa megakirkossa, First Baptist Church of Dallas, Texas. Sunnuntaiaamun jumalanpalveluksia on kaksi, ensimmäinen alkaa klo 9:15 ja toinen klo 10:50. Päätin osallistua myöhään heränneiden jumalanpalvelukseen.
Vierailijoille on varattu erikseen tusinoittain pysäköintipaikkoja viereisessä parkkihallissa. Minut on huomattu, olen vierailija. Alkaa tuntua hyvältä.
Kävelen lyhyen matkan ihmisruuhkassa, kaikki ovat menossa kirkkoon; lapsia, nuoria, nuoria pareja, keski-ikäisiä ja joitakin vanhempia. Monella on kädessään pehmoraamattu, siis sellainen missä ei ole selkärankaa. Kirkonmenojen aikana moni maallikkoeksegeetti kääntelee ohuita Raamatun lehtiä tutkiakseen pastori, tuplatohtori Robert Jeffressin osoittamia kohtia.
Kirkonmenojen alkuun on vielä runsaasti aikaa ja niinpä päätän tutustua tähän 135 miljoonaa dollaria maksaneeseen moderniin, vuonna 2013 valmistuneeseen päätemppeliin ja sen kuuden korttelin kokoiseen ”hengelliseen keitaaseen” aivan Dallasin keskustassa. Vuonna 1868 perustetun seurakunnan historiallinen ensimmäinen kirkko on peräisin vuodelta 1891, mutta se on aivan liian pieni 14 000 hengen tarpeisiin.
Konservatiivisuus ja filistealainen isänmaallisuus on kaikkialla läpinäkyvää. Väriskaala on punaista, valkoista ja sinistä, Amerikan lipun värit. Alakerrassa on iso huone, jossa upeat jalopuusta tehdyt huonekalut lepäävät käyttämättömän näköisinä parkettilattialla. Seinillä roikkuu puoli tusinaa kuvaa ansioituneista miehistä, seurakunnan aikaisemmista papeista – kaikilla on pehmoraamattu kädessä. Pastorskien kuvat roikkuvat toisella seinällä.
Tämän museohuoneen lähellä on lukuisia monikäyttötiloja, musiikkihuoneita, lastenkerhoja, kirjasto ja iso kommunikaatiokeskus, josta jumalanpalvelukset lähetetään satoihin tuhansiin koteihin.
Jumalanpalveluksen alkuun on enää muutama minuutti aikaa. Päätän marssia niin eteen kuin vain voin. Kirkkosali on lähes täysi, yli 2000 henkeä. Yllättäen edessäni on itse ylipappi, tuplatohtori Robert Jeffress. Tervehdin häntä. Ojennan käteni. Jeffress ei kättele. Kosketamme nyrkillä toisiamme. Tapaaminen kestää noin 10 sekuntia, pastorilla on kiire.
Pastori Jeffress on presidentti Donald Trumpin ehdoton kannattaja ja puolustaja. Kesäkuussa 2016, presidentinvaalikampanjan aikana Trump nimitti Jeffressin ”Trumpin evankelikaalisen neuvoston ja Valkoisen talon uskontoaloitteen” jäseneksi. Tässä tehtävässä Jeffress toimii edelleenkin, ylpeästi.
Pastori Robert Jeffress Trumpin vasemmalla puolella evankelikaalien päärukoilijana Valkoisessa talossa marraskuussa 2019. Jeffressin vasemmalla puolella on evankelista Paula White, Trumpin yksi hengellisistä neuvonantajista. White väittää, että kun hän kävelee Valkoisen talon alueella, Jumala kävelee siellä.
Maaliskuussa 2018 Jeffress esiintyi Fox Newsin lähetyksessä, jossa hän selitti: Vaikka Trumpilla olisikin ollut suhde pornotähti Stormy Danielsin kanssa hiukan sen jälkeen, kun Melania Trump oli synnyttänyt pojan, seksuaalisuhde olisi merkityksetön, koska politiikka merkitsee enemmän kuin presidentin henkilökohtainen elämä. Jeffressin lausumia voi googlata – niihin tutustuessa tunne on samankaltainen kuin tunkiota tonkiessa.
Jumalanpalvelus alkaa upeasti 12 esilaulajan voimin. He kaikki liikkuvat edestakaisin ja saavat seurakunnan innostumaan. Tunnelma tiivistyy kun noin 200 hengen kuoro liittyy esilaulajiin. Laulun aikana täysikokoinen sinfoniaorkesteri nousee montusta, hitaasti. Mukaan liittyy myös moderni bändi. Tunnelma on korkealla, show on alkanut. Ristejä ei ole, ei liturgiaa, ei ehtoollista, pastori Jeffressillä on puku ja solmio, ja pehmoraamattu.
Musiikkia jatkuu noin puoli tuntia. Sen keskeyttävät pari kertaa yhden ja kahden lauseen puheenvuorot. Sitten musiikki vaikenee, alkaa upotuskasteet. Neljä uskoon tullutta, siis niitä, jotka ovat hyväksyneet Herramme Jeesuksen Kristuksen Vapahtajaksi ja Pelastajaksi, kastetaan. ”Kastemalja” on isohko lasinen uima-allas korkealla ”alttarin”, tai oikeammin esiintymislavan oikealla puolella. Täällä kastetaan oikein kunnolla, upotuskastemenetelmällä.
Sitten on pastori Jeffressin saarnan vuoro. Hän kävelee ympäri suurta ”alttaria” kuin häkissä oleva eläin. Pehmoraamattu on välillä mukana, sitten ”saarnatuolissa”. Häntä on helppo seurata, ajatukset ovat yksinkertaisia ja viesti selvä: kannattaa rakastaa Jeesusta ja olla kristitty, niin pääsee taivaaseen. En kokenut synnintuntoa, en tuntenut tarvetta muuttaa mitään. Kuulija sai vahvistusta kaikille ennakkoluuloilleen ja varmuuden siitä, että juuri me olemme oikealla tiellä. Se oikea tie on konservatiivinen, republikaaninen – kannatamme kansalaisten laajaa aseiden omistusoikeutta ja vastustamme näiden oikeuksien minkäänlaista rajoittamista. Emme halua, että valtio puuttuu tekemisiimme, paitsi silloin, jos nainen haluaa abortin. Haluamme pitää runsaat poliisivoimat, paljon vankiloita ja pitkiä vankilatuomioita, kuolemanrangaistus on hyvä asia. Haluamme pienen valtionhallinnon (small government), mutta erittäin vahvat asevoimat, kannatamme erilaisten sääntöjen ja rajoitusten purkamista, taloudellista vapautta, vastustamme LGBTQIA+ ihmisten oikeuksia, huumeita, avioliiton ulkopuolisia suhteita, mutta kannatamme vapautta. Ja äänestämme republikaaneja ja kannatamme erityisesti Trumpia, varauksettomasti. Ovathan jotkut Trumpin kannattajat väittäneet presidentin olevan ”Israelin kuningas” ja ”Jumalan toinen tuleminen” sekä ”Jumalan valittu”. Trump ei ole kumonnut kuvauksia, vaan on edelleen tviitannut ko. luonnehdintoja (elokuu 21, 2019).
Välillä seurakunnalle kerrotaan mahtavasti ”Vapaussunnuntaista” (”Freedom Sunday”). Luvassa on ilotulitusraketteja ”alttarilla”, isänmaallista musiikkia, kunnianosoitus asevoimille, ja erityisvieraana merijalkaväen everstiluutnantti Oliver North, joka tuomittiin Reaganin aikana Iran-Contra -skandaalin yhteydessä 1980 -luvulla (vapautettiin kaikista syytteistä 1991).
Dallasin First Baptist Church on traditionaalinen fundamentalistinen evankelikaalinen poliittiseen kristilliseen oikeistoon kuuluva kirkko, jolle on tärkeätä korostaa Kristuksen uhrikuolemaa ristillä meidän puolestamme (niin sanottu penal substitutionary atonement), vanhurskauttamista yksin uskosta, Raamatun auktoriteettia ja uskovien yhteistä pappeutta. Tällaiset fundamentalistiset evankelikaaliset protestanttiset kirkot muodostavat yhdessä nimenomaan Yhdysvalloissa ”kristillisen poliittisen oikeiston” (”Christian right” tai ”religious right”), jotka ryhmänä ovat arvoäänestäjiä (”value voters”), joiden arvot ovat perinteisiä: sukupuolineutraalin avioliiton vastustaminen, evoluutioteorian vastustaminen (luonnonvalintana), aseidenkanto-oikeuden kannattaminen, abortin vastustaminen, kuolemanrangaistuksen puolustaminen, asevoimien kannattaminen, Israelin varaukseton tukeminen, ylipäätään lähes kaiken sen vastustaminen, mitä liberaalit kannattavat.
Evankelikaalisuuden etiologia ja miten se määritellään?
Protestanttisen reformaation tunnusmerkki oli auktoriteetin, lähinnä paavin ja kirkon hierarkian, klerikalismin vallan kyseenalaistaminen. Tämän johdonmukaisena seuraamuksena syntyi valistusaika, järjen ja tiedon, vapaan kyselyn aika. Immanuel Kant muotoili valistuksen tunnuslauseen (Horatiusta lainaten): ”Sapere aude!”, ”uskalla olla viisas!”. Toisin sanoen, uskalla ajatella omilla aivoillasi äläkä luota auktoriteetteihin. Tämän seurauksena käynnistyi muun muassa historialliskriittinen raamatuntutkimus. Martti Luther oli siirtänyt paavin auktoriteetin ”paperipaaviin”, Raamattuun. Kriittinen Raamatun tutkimus kyseenalaisti tämänkin ”paavin”. Roomalaiskatolisen kirkon magisterium, sen opetusvirka sai edelleen pitää viimeisen sanan, mutta koska protestantit olivat hylänneet kirkon magisteriumin auktoriteetin, ja koska nyt myös Raamatun auktoriteetti mureni, seurauksena oli epävarmuutta, epäselvyyttä ja sekaannusta.
Fundamentalismi syntyi protestiliikkeenä valistusajan järjen ja tiedon kriteerille. Niagarassa vuosina 1878-97 vuosittain pidettyjen raamattukonferenssien tuloksena, vastareaktiona modernistiselle teologialle syntyi ajatus fundamentaaleista, kristillisistä perusajatuksista. Näitä olivat mm. Raamatun erehtymättömyys, neitseestä syntyminen, Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus, ihmeitten historiallisuus. Vuosina 1910-15 nämä ajatukset julkaistiin 12 pamfletissa, yhteiseltä nimeltään The Fundamentals: A Testimony To The Truth. Nimestäkin näkyy, miten arvokkaasta projektista oli kysymys.
Historiallisesti moderni evankelikaalisuus syntyi 1940-luvulla yrityksenä uudistaa fundamentalismi, jonka keskittyminen tieteen, erityisesti evoluution vastustamiseen ja kultturelliseen eristäytymiseen sekä tiukkoihin dogmaattisiin määritelmiin esim. eskatologiassa ja raamattukäsityksessä nähtiin ongelmallisena. Fundamentalismin uudistukseen tai oikeammin vaihtoehtoiseen tulkintaan oli selvä tilaus: maailmansodat ja 1930-luvun lama kyseenalaistivat kaikkivaltiaan ja hyvän Jumalan olemassaolon, luonnontieteet kyseenalaistivat Raamatun selitykset elämän synnystä. Tätä tarkoitusta varten vuonna 1942 perustettiin ”Kansallinen evankelikaalisten yhdistys” (”National Association of Evangelicals” – NAE). Käytännössä kuka tahansa, joka kuului NAE:n jäsenkirkkoon, oli evankelikaalinen. Yksi tunnetuimmista ja varhaisimmista evankelikaalisuuden edustajista oli Billy Graham (1918-2018). Hän halusi elvyttää termin ”evangelicals” erottautuakseen fundamentalistien separatistisista pyrkimyksistä. Billy Graham oli evankelikaalinen, mutta ei fundamentalisti – toisin kuin työnsä jatkaja, poikansa Franklin Graham, joka on Donald Trumpin vankkumaton kannattaja ja jonka kommentit islaminuskosta ovat oikeutetusti herättäneet ärtymystä.
Billygrahamilainen evankelikaalisuus on edelleen voimissaan, esimerkiksi Kaliforniassa sijaitsevassa pastori Rick Warrenin johtamassa Saddleback Church -megakirkossa (ks. tästä). Kuten Jeffressin First Baptist Church Dallasissa, Rick Warrenin kirkko on osa etelän baptisteja (Southern Baptist Convention), mutta kun Jeffress on fundamentalistinen kristillisen poliittisen oikeiston evankelikaalinen edustaja, Rick Warren kuuluu ei-fundamentalistiseen, ei-kristillistä oikeistoa tukevaan, ei-poliittista kantaa edustavaan evankelikaalisten valtavirtaan. Analogiana voimme kuvitella äärikonservatiivin vanhoillislestadiolaisen ja progressiivisen körtin – molemmat kuuluvat Suomen ev. lut. kirkkoon, mutta muuten heillä on vähän yhteistä.
Rick Warren keskustelee presidentti George W. Bushin kanssa. Kuva: Wikipedia.
Sana ”evankelinen” tulee Martti Lutherilta, joka halusi kutsua protestanttista liikettä nimellä ”evankelinen” erotukseksi roomalaiskatolisista. Niinpä Yhdysvalloissa on ELCA – Evangelical Lutheran Church in America, aivan samoin kuin Suomessa on Suomen ev. lut. kirkko, mutta Yhdysvaltojen luterilainen kirkko ei ole evankelikaalinen. Tämä on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen paljon sekaannusta. Siten sana ”evankelikaalinen” pitää ennen kaikkea määritellä eroavaksi sanasta ”evankelinen”.
Yleisesti ottaen sanan evankelikaalinen tarkka määrittely on haasteellista. Määritelmät ovat joko liian kapeita tai liian laveita. Niinpä uskonnonhistorioitsija George Marsden määritteli evankelikaalisen kristityn: ”Jokainen, joka pitää Billy Grahamista”. Kun Billy Grahamilta itseltään kysyttiin 1980-luvun lopulla mitä sanalla ”evankelikaalinen” tarkoitetaan. Hän vastasi: ”Itse asiassa se on kysymys, johon minäkin haluaisin vastauksen.”
Demokraattipresidentti Jimmy Carter ilmoitti olevansa uudestisyntynyt evankelikaalinen kristitty. Fundamentalistit halusivat erottautua evankelikaalisesta Carterista poliittisesti. Saavuttaakseen tämän he muodostivat uusia organisaatioita, kuten Jerry Falwellin ”Moral Majority” ja Pat Robertsonin ”Christian Coalition”. Nämä organisaatiot osasivat hyödyntää mediaa, jonka käyttäminen onnistui erinomaisesti – myös siksi, että organisaatiot olivat poikkeuksellisen hyvin rahoitettuja. Falwellista ja Robertsonista tuli nyt evankelikaalisia, mutta vain siksi, että mielipidetiedusteluissa heidät niputettiin yhteen evankelikaalisen valtavirran kanssa. Billygrahamilaisen evankelikaalisuuden kanssa heillä oli kovin vähän yhteistä.[1]
Englantilainen historioitsija David Bebbington määritteli vuonna 1989 maailmanlaajuiseksi evankelikaaliseksi kristityksi henkilön, joka hyväksyy seuraavat neljä kohtaa (ns. Bebbington quadrilateral):
- Biblicism — Raamatullisuus
- Crucicentrism — Keskittyminen Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ja sen pelastavaan vaikutukseen
- Conversionism — Kääntymisen kautta kristityksi
- Activism — Kristittynä olemisen tulee näkyä henkilön toiminnassa
Monet pitävät Bebbingtonin määritelmää parhaana (näin esim. George Marsden). Toisaalta määritelmää on aiheellisesti kritikoitu sen yleispiirteisyydestä. Bebbingtonin määritelmän mukaan Robert Jeffress ja Rick Warren kuuluvat samaan ryhmään. He itse tuskin hyväksyisivät tätä.
Tärkeätä on huomata, että yhdysvaltalaisessa fundamentalistisessa evankelikaalisuudessa kulttuurillinen ja poliittinen suuntautuminen on tärkeätä, ei niinkään teologiset opilliset kysymykset.
Statements of Faith
Dallasin First Baptist Churchin verkkosivuilta löytyy kymmenen kohdan ”What We Believe” (“Mitä me uskomme”) ”uskontunnustus”. Samanlaiset uskonkuvaukset löytyvät muidenkin evankelikaalisten kirkkojen sivuilta. Mielenkiintoista on, että perinteisten konfessionaalisten (tunnustuksellisten) kirkkokuntien verkkosivuilta ei juuri löydy vastaanvanlaisia ”What We Believe” -sivuja.
Raamattuun perustuvana kirkkona uskomme:
Jumala
Tunnustamme, että on yksi ja yksi ainoa elävä ja todellinen Jumala, joka on olemassa kolmessa persoonassa – Isässä ja Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä – mutta ilman luonnon, olemuksen tai olemisen jakautumista. Hän on älykäs, henkinen ja persoonallinen olento, maailmankaikkeuden Luoja, Lunastaja, Säilyttäjä ja universumin Hallitsija. (5. Moos. 6:4; Joh. 1:1; Joh. 1:14)
Pyhien kirjoitusten auktoriteetti
Arvostamme raamattukeskeistä saarnaamista ja opetusta kaiken tekemämme perustana. (2. Tim. 3: 16-17; 2. Piet. 1:20-21)
Jumalanpalvelus
Pyrimme ylistämään ja palvelemaan Häntä intohimoisesti – yksilöinä, perheinä ja paikallisena kirkkona. (Joh. 4:23-24)
Rukous
Pyrimme tarkoituksellisesti varaamaan tietyt ajat yksityiseen, perhe- ja yhteisrukoukseen. (Matt. 6:7; 1. Tess 5:17)
Perhe
Kannustamme elinikäisiä sitoumuksia avioliittoon yhden miehen ja yhden naisen välillä; tuemme perheen jatkuvaa hengellistä hoitamista; ja olemme sitoutuneet kunnioittamaan koko perheen ensisijaisuutta toiminnassamme. (Matt. 19:5-6; Ef. 5:22-6: 4)
Yhdessäolo / yhteisö
Pyrimme aktiivisesti henkilökohtaisiin, perhe- ja henkilökuntasuhteisiin, joille on ominaista rehellisyys, molemminpuolinen tilivelvollisuus, keskinäinen palveleminen, molemminpuolinen rohkaisu ja keskinäinen kunnioitus. (Room. 12:10; 1. Joh. 4:7-11)
Elämänmuutos
Annamme jokaiselle uskovalle mahdollisuuden kehittää kristillistä maailmankuvaa ja toimimaan siinä kulttuurissa, jossa hän asuu, työskentelee ja on vuorovaikutuksessa. (Ef. 4:13; Kol. 1:28)
Jokaisen jäsenen palvelustehtävä
Kehitämme maallikkojohtajia, jotka toimivat tehokkaasti palvelutehtävissään, kouluttavat ja mentoroivat puolestaan muita uskovia palvelukseen. (Ef. 4:11-12)
Henkilökohtainen evankeliointi / tehtävät
Pyrimme jakamaan pelastuksen viestin kaikille ihmisille rodusta, etnisyydestä tai taloudellisesta asemasta riippumatta paikallisessa yhteisössämme ja kaikkialla maailmassa. (Matt. 28:19-20; 2. Kor. 5:18-20)
Yhteisvastuu
Kannustamme kaikkia jäseniä omaksumaan anteliaan elämäntyylin, joka tunnustaa Jumalan omistajuuden kaikessa, ja harjoittamaan raamatullista kymmenysten periaatetta (antamaan vähintään kymmenesosa tuloistaan) kirkon työn tukemiseksi. (1. Kor. 4:2; 1. Piet. 4:10)
Dallasin First Baptist Churchin verkkosivuilta löytyy myös syventävät uskomisohjeet, ”Articles of Faith”. Siellä perheen kohdalla sanotaan mm.: ”Vaimon tulee alistua armollisesti aviomiehensä johtoon samoin kuin seurakunta haluaa alistua Kristuksen johtoon.” Raamatullista, mutta ehkä päivittämisen tarpeessa.
Huomiota herättävää näissä uskonlauseissa on, että teologisesti ne eivät juurikaan poikkea perinteisistä baptistien opetuksista: usko kolmiyhteiseen Jumalaan, aikuisten upotuskaste, ehtoollinen on symbolinen tottelevaisuuden osoitus, Raamattu on ihmisten kirjoittama, mutta Jumala on sen tekijä ja siksi Raamattu on erehtymätön. Vuonna 2003 tähän tuli tarkennus: ”Se (Raamattu) on alkuperäisessä käsikirjoituksessaan virheetön ja erehtymätön, jota on pidettävä sanasta sanaan inspiroituna.” (”It is inerrant and infallible in its original manuscript which is to be taken as verbally inspired.”)
Tarkennus on kummallinen, mutta varsin hyödyllinen, koska meillä ei ole ”alkuperäistä käsikirjoitusta”. Näin ollen kaikki vaikeat Raamatun kohdat voidaan ohittaa ja selittää miten vaan.[2]
Kuten monet muutkin fundamentalistiset evankelikaaliset, Dallasin First Baptist Churchin baptistit ovat innoissaan eskatologiasta, maailmanlopusta. Mutta tähänkin tuli tarkennus vuonna 2003:
”Kristuksessa kuolleet nousevat ensin, sitten me, jotka olemme elossa ja uskossa liitymme yhteen heidän kanssaan pilvissä tapaamaan Herraa ilmassa. Suuren ahdingon aikana Jumala tuomitsee tämän syntisen maailman (siis ne, joita ei ollut temmattu), jonka jälkeen Jeesus, meidän Herramme, tulee pyhiensä kanssa perustamaan tuhannen vuoden valtakuntansa.”
Tämä näkökanta on juhlalliselta nimeltään historiallinen jälkiahdinkolainen premillenialismi. Historiallinen, koska baptistien mukaan monet kirkkoisät opettivat sitä, jälkiahdinkolainen, koska Jumalan tuomio suuren ahdingon aikana on tapahtunut ennen tuhatvuotista valtakuntaa ja premillenialistinen, koska Kristuksessa olleet kuolleet ja elossa olevat uskovat ovat jo pitäneet kokousta pilvissä tavatessaan Herran ilmassa ja koska Jumalan tuomio on tapahtunut ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Premillenialismin vastakohtana on baptistien aikaisemmin kannattama postmillenialismi, jonka mukaan tuhatvuotinen valtakunta on ensiksi, ja vasta sitten edellä luetellut asiat tapahtuvat. Mutta baptistien teologia muuttui maailmansotien aikana. Hyvästä syystä.
Kymmenyksien antamiseen tuli niin ikään tarkennus vuonna 2003. Silloin todettiin, että kymmenykset ovat lähtökohta, ei katto.
Evankelikaalisten uskonmäärittelylistoissa näkyy käytännön asioiden korostus. Perhe, vapaaehtoistyö ja siihen sitoutuminen, ja ennen kaikkea rahan keruu. Tämä on ymmärrettävää, koska USA:ssa esivalta ei suoraan tue kirkkoja. Kirkolle rahaa lahjoittaneet voivat vähentää lahjansa verotuksessa, näin siis esivalta tukee kirkkoja epäsuorasti.
Ehkä merkittävintä on, mitä fundamentalististen evankelikaalisten uskonmäärittelylistoista puuttuu. Kristillisellä kirkolla on perinteen mukaan kolme teologista hyvettä ja neljä kardinaalihyvettä. Teologiset hyveet usko, toivo ja rakkaus näyttävät olevan fundamentalistisillä evankelikaaleilla esillä, ennen kaikkea uskominen. Mutta kirkon neljästä kardinaalihyveestä urhoollisuus, oikeudenmukaisuus, viisaus ja kohtuullisuus puuttuvat kolme viimeksi mainittua. Selvää on, että fundamentalistiset evankelikaalit eivät korosta viisautta lainkaan, kohtuullisuutta korostetaan – jos korostetaan – säästeliäästi. Jos kerran fundamentalistiset evankelikaalit ovat oikeassa, miksi heidän pitäisi olla omien mielipiteidensä levityksessä kohtuullisia? Urhoollisuutta korostetaan, sehän on osa sotavoimien energiaa. Mutta entä oikeudenmukaisuus (”justice”)? Sitä ei mainita missään. Miksi?
Kreikan dikaiosyne (vanhurskas) tarkoittaa oikeudenmukaisuutta. Sen latinankielisen käännöksen iustitia roomalainen laki tunsi ennen kaikkea distributiivisena oikeudenmukaisuutena; jokaiselle ansionsa mukaan palkkioita ja rangaistuksia. Nykyään distributiivisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan usein oikeudenmukaista tulojenjakoa eriarvoisuuden vähentämiseksi. Koska evankelikaalit, yhdessä joidenkin roomalaiskatolilaisten kanssa, muodostavat kristillisen poliittisen oikeiston (”value voters”) ja koska poliittisen oikeiston filosofia on republikaaninen (Yhdysvalloissa), joiden ohjelmaan ei kuulu rikkaiden verottaminen taloudellisen tasa-arvon lisäämiseksi, ei ole ihme, että evankelikaalit eivät puhu oikeudenmukaisuudesta.
Toiseksi oikeudenmukaisuuden korostaminen liittyy 1960-luvun siviilioikeustaisteluihin. Martin Luther Kingin puheissa sana ”oikeudenmukaisuus” esiintyy erittäin usein: ”Epäoikeudenmukaisuus jossakin on uhka oikeudenmukaisuudelle kaikkialla”, ”Todellinen rauha ei merkitse vain jännitteiden puuttumista, vaan oikeudenmukaisuuden toteutumista.” ”Moraalisen universumin kaari on pitkä, mutta se taipuu kohti oikeudenmukaisuutta.”
Koko nykyaikaisen evankelikaalisen liikkeen syntyminen liittyy reaktioon 1960-luvun saavutuksiin: naisten oikeudet, köyhien tukeminen, vähemmistöjen, erityisesti afrikkalais-amerikkalaisen väestön oikeuksien ajaminen. Kaikki nämä uhkaavat evankelikaalien mukaan perinteisiä arvoja. He ovat oikeassa, mutta onko perinteisten arvojen ehdoton kunnioittaminen ja ylläpitäminen oikeudenmukaista ja tavoittelemisen arvoista?[3]
Yllä olen käyttänyt esimerkkinä Dallasin First Baptist Churchiä. Näin siksi, että se edustaa tyypillistä fundamentalistista evankelikaalista liikettä tänä päivänä ja myös siksi, että sen vaikutusvalta on suuri evankelikaalisten keskuudessa. Pastori Robert Jeffressin yhteydet presidentti Donald Trumpiin ovat yleisesti tunnettuja. Voin hyvin kuvitella, että Jeffress haluaisi periä Billy Grahamin, presidenttien hengellisen neuvonantajan, manttelin. Miksi et kuuluisi kirkkoon, jonka pastori neuvoo Yhdysvaltain presidenttiä!
Dallas First Baptist Churchin uusi temppelirakennus. Kuva: Jarmo Tarkki.
Mikä näissä evankelikaalisissa megakirkoissa vetää ihmisiä puoleensa? Tähän on varmasti useita eri syitä. Yksi on ns. ”tyhjän ravintolan syndrooma”. Vieraassa kaupungissa tuskin monikaan haluaa mennä syömään tyhjään ravintolaan – oletamme, että ruoka on huonoa tai ylihinnoiteltua. Ravintola, jonka ulkopuolella on jono, on varmasti paras, miksi muuten ihmiset jonottaisivat. Sama on kirkkojen kohdalla. Jos kerran tuhannet ihmiset marssivat sisälle kirkkosaliin, siihen täytyy olla jokin erityinen syy. Megakirkoilla on valtavat resurssit, suureksi osaksi vapaaehtoisten voimin, joita hyödynnetään. Dallasin First Baptist Churchin jumalanpalvelus on kuin Las Vegasin show. Sitä oli ilo seurata, toteutus oli ulkonaisesti mahtava. Lisäksi ”pääsylipun” hinnan voit itse määritellä.
Toiseksi, evankelikaalisten kirkkojen sanoma on yksinkertainen, yksiselitteinen ja selkeä. ”Statement of Faith” -listat ovat yleensä todella lyhyitä (ks. esim. Bellinghamissa, Washingtonin osavaltiossa sijaitsevan Cornwall Churchin ”What We Believe” tai yllä mainitun Rick Warrenin Saddleback Churchin uskomuslista. Sukupuoliroolit ovat selkeän perinteisiä, enimmäkseen 1950-luvulta matkittuja. Avioliitot ovat miehen ja naisen liittoja. Naisen paikka on kotona. Useimmat evankelikaaliset kirkot ovat lähes täysin valkoihoisia. Epävarmuutta tai nyansseja ei ole – evankelikaalisten maailma on mustavalkoinen. Epävarmassa, ambivalentissa, post-modernissa ja kiireisessä maailmassa, jossa totuus on suhteellinen, ehdoton julistus tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Megakirkko on kuin Peter Pan -maailma, siellä ei kenenkään tarvitse kasvaa aikuiseksi.
Viitteet
[1] Erinomainen lyhyt artikkeli tästä aiheesta löytyy tästä: https://www.theatlantic.com/politics/archive/2015/12/evangelical-christian/418236/
[2] Ilmaisu ”alkuperäinen käsikirjoitus” on sinällään virheellinen, koska Raamatusta ei ole koskaan ollut alkuperäistä yhtä käsikirjoitusta, vaan käsikirjoituksia.
[3] Mielenkiintoista ja ihmettelyä herättävää on, että totuus, totuudellisuus, todenmukaisuus (aletheia, veritas) ei ole kardinaalihyve. Tänä post-totuuden aikana on mieltä ylentävää katsella Aristoteleen lausetta: ”Epätotta on sanoa, että se ei ole, mikä on, tai että se on, mikä ei ole, ja vastaavasti totta on sanoa sen olevan, mikä on, ja sen olevan olematta, mikä ei ole.” (Aristoteles, Metafysiikka 1011b25-30).
Artikkelikuvassa jumalanpalvelus Dallas First Baptist Churchissa. Kuva: Jarmo Tarkki.
