Nostoja pohjalaisista ja heidän historiastaan

Kun kirjan nimi on Pohjalaiset, siltä helposti odottaa niin sanottua viimeistä sanaa pohjalaisista. Että tällaisia he nyt ovat. Niin paljon ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä Sirpa Pääkkösen kirjassa kyse on pikemminkin erinäisistä nostoista Etelä-Pohjanmaan historiasta ja välähdyksistä sen tunnetuista edustajista. Lastuina mukana on muun muassa vähän murresanastoa ja ruokaohjeita.

Kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä tekijä käsittelee pohjalaisten ja Pohjanmaan ominaispiirteitä, esimerkiksi lakeusmaisemia, kaksifooninkisia taloja, tunnettuja sanontoja ja perinnepukeutumista kuten Jussi-paitaa. Pohjanmaalla tekijä tarkoittaa entistä Vaasan läänin aluetta, erityisesti nykyistä Etelä-Pohjanmaata.

Toisessa osassa tekijä nostaa esiin tunnettuja tapahtumia ja henkilöitä Pohjanmaan historiasta. Mukaan ovat päässeet häjyt näkyvimpinä edustajinaan Rannanjärvi ja Isontalon Antti, Mathilda Wrede, Samuli Paulaharju kansanperinteen kerääjänä, sisällissota pohjalaisineen sekä lapuanliike ja Vihtori Kosola. Erityistä huomiota Pääkkönen antaa omalle isoisälleen, ylistarolaiselle Matti V. Luomalle ja tämän moninaisille elämänvaiheille.

Kakkososassa käsitellään myös uskonnollisuutta: Etelä-Pohjanmaan herätysliikkeitä sekä erityisilmiönä Niilo Yli-Vainion saarnaajauraa. On vahinko, että tekijä ei näytä tuntevan edesmenneen professori Juha Sepon mainiota tutkimusta Etelä-Pohjanmaan seurakuntaelämästä ja herätysliikkeistä 1809–1917, joka julkaistiin Etelä-Pohjanmaan historian VI osassa. Siitä olisi saanut helposti hieman lisäväriä nyt varsin kaavamaiseen herätysliike-esittelyyn. Niilo Yli-Vainiosta taas olisi helposti voinut vetää linjan helluntailaisuuden nykyiseen vahvaan läsnäoloon Etelä-Pohjanmaalla.

Historiaosiota pidän hieman kapeana ja liiaksi menneisyyteen painottuvana, ikään kuin lapuanliikkeen jälkeen ei olisi maakunnassa tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Ymmärrän, että tekijä on painottanut pohjalaisten identiteettiin vaikuttaneita seikkoja, eikä sen vuoksi ole ollut mahdollista käsitellä kaikkea mahdollista mielenkiintoista, mutta eikö esimerkiksi kansanmusiikin maailma, pohjalaisten yksityisyritteliäisyys tai poliittisten puolueiden kannatus olisi ollut edes pienen käsittelyn arvoista? Yksi merkittävä tuore poliittinen muutos, joka kertoo osaltaan myös identiteetin muutoksesta, on keskustan kannatuksen syrjäytyminen perussuomalaisten nousulla. Maakunnan kahden valtakeskuksen, Vaasan ja Seinäjoen, köydenveto olisi sekin kertonut jotakin identiteettien kamppailusta. Siihen liittyi kahden maakuntalehden, Vaasan/Pohjalaisen ja Ilkan kilpailu.

Kirjan kolmatta osaa pidin sen kiinnostavimpana ja sympaattisimpana. Sitä varten tekijä on haastatellut ihmisiä, jotka ovat joko syntyneet Etelä-Pohjanmaalla tai joilla on sinne vahvat yhteydet. Siinä ovat mukana kirjailija Antti Tuuri, laulaja Paula Koivuniemi, arkkipiispa Tapio Luoma, taiteilija Soile Yli-Mäyry, hiihtäjä Juha Mieto, näyttelijä Hannu-Pekka Björkman, kirjailija Taina Latvala ja sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi. Kiitettävän tasapuolisesti miehiä ja naisia! Monia muitakin hyviä haastateltavia voisi helposti keksiä.

Pohjalaiset on sympaattinen, joskin hieman kapea-alainen kirja, jota pohjalaisena lukee mielellään. Tarjoaako se kuitenkin ei-pohjalaisille liikaa stereotypioita, on aiheellinen kysymys. Hyvä lukupari tälle teokselle on Anssi Orrenmaan ja Markku Kulmalan Sanoilla rakennettu, Pohjalaisen kirjallisuuden käsikirja (2023).

Arvioitu teos: Sirpa Pääkkönen, Pohjalaiset. Eikä muualta kehtaas ollakkaan. Helsinki: SKS Kirjat 2024. 212 s.

Arvion kirjoittaja on itse Vaasasta kotoisin, mikä huomioon otettakoon.