Joku sanoa leuhautti, että se on luksusta.
Kulttuuri tiesi, mitä se ihmisille merkitsi. Laajana ja monimuotoisena se meni ihmisten luokse arkeen ja juhlaan, suruihin ja iloihin, nostamaan, kantamaan ja rauhoittamaan. Kulttuuri piti yllä herkkyyttä, kauneutta ja iloa, aiheutti jopa estymätöntä riehakkuutta, se yhdisti ihmisiä, rikkoi lasikattoja, se kertoi ihmisille: olet arvokas ja ainutlaatuinen.
Kulttuuri tavoitti lähes kaikki ihmiset, niin rikkaat kuin köyhätkin, niin tavikset kuin myös julkkikset. Se meni sairaaloihin, vanhusten hoivakoteihin, vammaisten ryhmäkoteihin, psykiatrisille osastoille ja vankiloihin.
Toivoa, rakkautta, yhteisöllisyyttä, rauhaa.
Kulttuuri katsoi heltyneenä, kuinka kaksi kehitysvammaista laulaa yhdessä karaokea iloisesti joraten.
Ei maailmaan kauniimpaa synnyttää voi, oot täydellinen. Nuo kauneimmat silmät ja katseesi kertovat sen.
Kulttuuri pyyhkäisee silmäkulmiaan ja siirtyy hoivakotiin, jossa ikäihmiset laulavat tunnelma katossa Katri Helenan mukana.
Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään. Anna mulle aamurusko, anna usko elämään. Anna mulle rohkeutta, että jaksan huomiseen, anna edes vähän, rakkautta tähän, yksinäiseen sydämeen.
Kulttuuri kiittää mielessään Katri Helenaa, Kari Tapiota, Reijo Taipaletta, Paula Koivuniemeä ja kaikkia muitakin artisteja, onneksi heitä oli paljon, sillä se varmisti, että kaikille oli jotakin, mikä elähdyttää arkea, vie taivaisiin.
Pienen tyttölapsen hautajaisissa lauletaan Perhonen, kaunoinen, oot siivin hohtavin niin suloinen. Nuoren rippilapsen rippijuhlissa laulaa joku Sinä päivänä kun Luoja teki sinut, hän ei muuta tehnytkään.
Miten joillekin on annettu niin syvä herkkyys luoda lauluja ihmisten tähtihetkiin, miettii Kulttuuri ja siirtyy vankilan muurien sisälle, jossa Tuure Kilpeläinen laulaa lämpimän sävykkäällä äänellään Jos lohtusi on jouluenkeleitä, kesäkuuksi jäänyt ikkunaan…lohtua on unelma vapaudesta, horisontin viiva kaukana…ole sinä minun lohtuni.
Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään.
Se on voimalauluni, sen avulla jaksan nousta aamulla ylös, kuulee Kulttuuri nuoren miehen sanovan psykologilleen. Siunattu Pave Maijanen, Kulttuuri ajattelee ja siirtyy jo Ateneumin taidenäyttelyyn, jossa koululaisryhmä sivistää itseään taidokkailla mestariteoksilla.
Kulttuuri tietää soivansa ihmisten sydämissä, hehkuvan silkkimekkona viehkeän neidon päällä ja lippalakkina skeittaajan päässä, Kulttuuri tietää kaunistavansa aamuja kauniilla kahvikupeilla ja tekevänsä omaperäisiä tatuointeja ihmisten ihoille ja ennen kaikkea Kulttuuri tietää antavansa elämälle tarkoitusta, syyn haluta nähdä auringonnousuja ja –laskuja.
Siksi Kulttuuri ihmettelee ja on loukkaantunut siitä, että Hänen sanotaan olevan luksusta. Joka niin ajattelee, riisukoon silkkimekkonsa ja kuulokkeet päästänsä ja kömpiköön takaisin luolaan elämään kädestä suuhun elämää ilman Kulttuuria.
Lämpö, vesi ja leipä; onko siinä tarpeeksi viihdykettä elämään?
Artikkelikuvassa yksi ihmiskunnan ensimmäisiä kulttuurisia tekoja.
