Kurkkaa tärpit Suomen suurimman elokuvafestivaalin ohjelmistosta!
Syksy on elokuvan ystävien parasta aikaa, kun Rakkautta & Anarkiaa -festivaali pyörähtää käyntiin 14.9. Tänäkin syksynä luvassa on kuuminta uutta ja kihelmöivän erikoisia elokuvia, tekijätapaamisia kahvin äärellä, keskusteluja ja paljon muuta. Ohjelmistossa on huikeat 141 kokopitkää elokuvaa ja 163 lyhytelokuvaa. Katsomista riittää vaativimmallekin.
Seuraavassa jälleen muutama ennakkoon nähty tärppi ohjelmistosta, johon voit kokonaisuudessaan tutustua täällä. Muut festaritapahtumat löydät täältä.
Who I Am Not
Dokumentti Who I am not kulkee eteläafrikkalaisten Sharon-Rose Khumalon ja Dimakatso Sebidin mukana, kun he selvittävät identiteettiään ja paikkaansa yhteiskunnassa, joka ei aina tunnista tai ymmärrä heitä. He molemmat ovat intersukupuolisia. Toiset käyttävät intersukupuolisuutta kuvamaan kehonpiirteitään, toisille se voi olla sukupuoli-identiteetti. Intersukupuolisuus tarkoittaa erilaisia luonnollisia variaatioita, joissa kehon synnynnäiset sukupuolitetut piirteet eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Siksi voidaankin puhua myös synnynnäisistä variaatioista sukupuolitetuissa kehonpiirteissä. (Lisätietoa Setan sivuilta.)
Sharon-Rose identifioituu naiseksi. Dimakatso puolestaan ei koe asettuvansa binääriseen sukupuolijakoon. Tämän vuoksi hän on kohdannut läpi elämänsä monenlaisia hankaluuksia, mutta hän ei kuitenkaan kiellä itseään eikä kaihda kertoa identiteetistään. Monesti aluksi myönteisessä hengessä kohdatut ihmiset ja tilanteet muuttuvat kitkaisiksi, kun Dimakatson identiteetti käy ilmi. Dimakatsolle on tehty vauvana leikkaus sukuelinten alueelle, mutta mistään ei enää löydy tarkempaa tietoa, mitä leikkauksessa on todellisuudessa tehty.
Kahden yksilön kokemukset kertovat paljon yleisestä: Kokemus vertaisuudesta ja ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisesta on ensiarvoisen tärkeää. Yhteisöissä ja yhteiskunnissa on vielä paljon matkaa siihen, ettei jatkuvasti asetettaisi rajoja sille, mitä ihminen on, tai pyrittäisi määrittelemään, mitä jonkun pitäisi olla voidakseen saada töitä, terveydenhoitoa tai ihan vain tullakseen kohdatuksi inhimillisesti.
Sharon-Rose ja Dimakatso antavat omilla persoonallisilla tavoillaan kasvot tärkeälle aiheelle ja jättävät jälkeensä myös toivoa. Ehkä jonakin päivänä kaikki voivat olla tasa-arvoisia.
Who I Am Not (Kanada, Romania, 2023). Ohjaus ja käsikirjoitus: Tünde Skovrán.
Marcel the Shell with Shoes On
Kaikkien pitäisi katsoa tämä animaatioelokuva. Ai miksi? Koska pienellä Marcelilla on suuri sydän, isoja filosofisia mietteitä ja riemastuttavia ideoita, miten elää hyvin. Tässä elokuvassa on jotain sellaista suurta elämänviisautta ja hellyttävyyttä, että se tuskin jättää ketään kylmäksi. Marcelilta voi oppia jotain siitä, miten katsoa elämää myötämielellä.
Marcelin elämä ei kuitenkaan ole toiveikasta hymyä. Hänen perheensä ja ystävänsä ovat yhtäkkiä kadonneet. Seurana on enää vanha, hauras mutta mummojen tapaan viisas isoäiti. Marcelin ikävän ja murheen täyttämässä arjessa on mukana myös mies, joka kuvaa pienen simpukan elämää ja mietteitä dokumenttilyhäreiksi Youtubeen. Marcelin äimistys on suuri, kun hän tajuaa olevansa maailmanlaajalti kuuluisa. Moni haluaa tavata hänet ja auttaa löytämään kadonneen lähipiirin.
Voisi luulla, että pieni filosofoiva, elämään uteliaalla lämmöllä suhtautuva simpukankuori, jolla on iso silmä ja lenkkitossut, ei kerta kaikkiaan voi kantaa koko elokuvan mittaa, mutta ihmeellisesti kaikki toimii viiden tähden edestä. Taiturimaisesti toteutettu lämminhenkinen elokuva on kekseliäs, liikuttava ja sydämeenkäyvä.
Marcel the Shell with Shoes on (USA, 2021). Ohjaus: Dean Fleischer Camp. Käsikirjoitus: Dean Fleischer Camp, Jenny Slate, Nick Paley. Rooleissa: Jenny Slate, Isabella Rossellini, Dean Fleischer Camp, Rosa Salazar, Thomas Mann, Lesley Stahl.
Anna joen virrata
Anna joen virrata kertoo nuoren saamelaisnaisen oman äänen löytämisestä, identiteettityöstä ja saamelaisten kansanliikkeestä Altajoelle kaavailtua vesivoimalaa vastaan. Yhteiskunnallisen kehityksen ja henkilökohtaisen tarinan yhdistävä elokuva on erittäin ajankohtainen ja herkkä.
Ester (Ella Marie Hætta Isaksen) palaa töihin kotiseuduilleen Pohjois-Norjaan. Opettajan sijaisuus kyläkoulussa nostaa pintaan henkilökohtaisia muistoja ja näyttää, että yhä saamelaiset kohtaavat monenlaista torjuntaa ja nurjia asenteita. Ester elää ristiriidassa: opiskellessaan Oslossa hän tottui piilottamaan saamelaistaustansa ja nyt kotiseuduille palattuaan hän kohtaa opettajanhuoneessa ja luokassa edelleen rasismia. Todellista taustaa ei tee vieläkään mieli paljastaa, ja lisäksi paluumuuttaja kaupungista saa osakseen vinoja katseita.
Esterin serkku Mihkkal on mukana vesivoimalaa vastustavassa liikkeessä ja vetää Esterin mukaan joen tuntumaan perustettuun mielenosoitusleiriin. Saamelaisten oikeuksien puolustaminen johtaa erilaisiin tragedioihin, ja Esterin sisäinen ja ulkoinen kamppailu kärjistyvät yhtä matkaa.
Saamelainen muusikko ja aktivisti Ella Marie Hætta Isaksen on vahva Esterin-roolissa.
Anna joen virrata (Ellos eatnu – La elva leve, Norja, Ruotsi, Suomi 2023). Ohjaus ja käsikirjoitus: Ole Giæver. Rooleissa: Ella Marie Hætta Isaksen, Gard Emil, Sofia Jannok, Beaska Niillas.
Prison 77
Eletään 1970-luvun jälkipuoliskoa, ja Francon diktatuurihallinto alkaa olla lopuillaan. Espanja ottaa askelia kohti demokratiaa, mutta täpötäysissä vankiloissa vankeja kohdellaan kuin jätettä. Prison 77 kertoo fiktiivisistä hahmoista todellisten tapahtumien pyörteissä. Barcelonalaiseen vankilaan kavallusoikeudenkäyntiä odottamaan passitettu kirjanpitäjä Manuel Gómez García huomaa nopeasti, että hänen kaikki oikeutensa viedään samalla, kun vankilan portti sulkeutuu selän takana. Pärjätäkseen on suhmuroitava, lahjottava ja oltava ovela ja kova.
Kirjanpitäjää voi odottaa vuosikymmenten tuomio, vaikka rikos itsessään tuntuu vaatimattomalta. Ei ihme, että vankilan sisällä rakentuneen vastarintaliikkeen toimet alkavat kiinnostaa Manuelia. Jo pitkään tuomiota istunut sellitoveri osoittautuu luottamuksen arvoiseksi ja monella tavalla kokeneeksi hengenheimolaiseksi, ja osana kapinaliikettä keskushenkilöt nousevat mielivaltaisia vartijoita ja epäreilua lainsäädäntöä vastaan. Manuelin tyttöystävä vierailee sulhasensa luona ja tuo uutisia vankilan ulkopuolelta. Poliittista järjestelmää vastustava liikehdintä kiihtyy kaikkialla.
Vuosina 1976–1978 Espanjan vankiloissa kapinoitiin äänekkäästi ja verisesti armahduksen puolesta. Monelle kävi huonommin kuin tämän elokuvan päähenkilöille.
Prison 77 (Modelo 77, Espanja 2022). Ohjaus: Alberto Rodriguez. Käsikirjoitus: Rafael Cobos, Alberto Rodriguez. Rooleissa: Miguel Herrán, Javier Gutiérrez, Jesús Carroza, Víctor Castilla, Catalina Sopelana
Scrapper
Ihana, rosoinen, toiveikas Scrapper! Charlotte Reagan kertoo käsikirjoittamassaan ja ohjaamassaan esikoispitkässä teini-iän kynnykselle kasvaneesta Georgiesta, jonka äiti on kuollut. Tyttö elelee yksikseen, valehtelee oven raossa poikkeaville sosiaaliviranomaisille, käy koulua miten kuten ja varastelee polkupyöriä. Yhtenä päivänä suurin piirtein aina poissa ollut isä Jason ilmaantuu ovelle ja sekoittaa selviytymään tottuneen Georgien elämän. Aivan oikeutetusti tytön on vaikea muitta mutkitta hyväksyä isäänsä. On selityksen paikka, missä ihmeessä mies on viilettänyt tyttärensä lapsuusvuodet.
Isän ja tyttären yhteinen alku on töyssyinen, mutta kulmikasta toivoa täynnä. Elämästä ei välttämättä tarvitse tulla millään muotoa kiiltokuvaa, mutta parhaansa toista kohtaan voi yrittää ja se riittää. Lontoon laitamille sijoittuvan tarinan lomassa pilkistelee huumoria, lämpöä ja uskoa ihmisiin.
Triangle of Sadness -elokuvassa vähän hönttiä mallipoikaa hienosti esittänyt Harris Dickinson on loistava Georgien isänä. Roolit eivät voisi olla kauempana toisistaan, mutta Dickinson hoitaa molemmat erinomaisesti. Elokuvan sydämessä olevaa Georgieta esittää mahtava Lola Campbell.
Scrapper (Iso-Britannia, 2023) Ohjaus ja käsikirjoitus: Charlotte Regan. Rooleissat: Lola Campbell, Alin Uzun, Cary Crankson, Carys Bowkett, Ambreen Razia.
Sorcery
Lammaskatras makaa kuolleena laitumella, aivan kuin kaikki olisivat kaatuneet kerralla suorilta jaloiltaan. Ollaan Chilelle kuuluvalla Chiloé-saarella, jonne mm. saksalaiset uudisasukkaat ovat asettuneet 1800-luvun loppupuolella. Kuin noiduttuna kuolleet lampaat kuuluvat saksalaiselle, hurskaalle tilalliselle. Tapahtunutta todistaa ensimmäisenä tilalla työskentelevä, kristityksi kääntynyt huilliche-kansaan kuuluva nuori Rosa. Pian tilallisen koirat jo repivät Rosan isän, joka vastasi lampaiden hoidosta. Tytär alkaa toivoa kostoa ja yrittää saada tilallisen oikeuteen. Samalla Rosa tekee matkaa omiin juuriinsa ja paikkaansa huilliche-yhteisössä. Myyttisistä kansantarinoista ammentava elokuva kuvaa kolonialistisen miehittäjän valtaa, jonka alla alkuperäiskansan oikeuksia poljetaan ja sen tapoihin ja perinteisiin suhtaudutaan epäluuloisesti ja torjuvasti. Epäluulo yhdellä puolella kasvattaa epäluuloa toisella puolella. Vastakkainasettelu tiivistyy ja Rosa tukeutuu entistä voimallisemmin oman kansansa perinteisiin ja kenties löytää paikkansa.
Verkkaisen tuntuisesti etenevä elokuva voisi olla pitkäveteinen, elleivät juuri nämä piirteet rakentaisi maagista tunnelmaa. Upeissa maisemissa kulkeva, mietteliäs ja viipyilevä Sorcery vie hiljalleen tummiin, yliluonnollisiin kerroksiin. Rosaa esittää hiljaisen vakuuttava Valentina Véliz Caileo.
Sorcery (Brujería, Chile, Meksiko, Saksa, 2023). Ohjaus: Christopher Murray. Käsikirjoitus: Christopher Murray, Pablo Paredes. Rooleissa: Valentina Véliz Caileo, Daniel Antivilo, Sebastian Hülk, Daniel Muñoz.
Houria
Houria harjoittelee intohimoisesti balettia ja siivoa hotellihuoneita. Haaveissa on ammattitanssijan ura ja äidille uusi auto. Työ ei tuota tarpeeksi, ja lisätuloja hän keräilee lyömällä vetoa eläintappeluissa. Erään kerran nämä äänekkäät ja raivoisat tilaisuudet koituvat Hourian kohtaloksi, kun rahaa hävinnyt vedonlyöjä mukiloi yön pimeydessä Hourian sairaalakuntoon. Näyttää siltä, että nuori nainen joutuu luopumaan unelmistaan, sillä hän ei pysty enää puhumaan, ja käveleminenkin täytyy opetella uudelleen.
Kuntoutuskeskuksessa Houria tutustuu toisiin eri syistä kovia kokeneisiin, trauman vaurioittamiin tai syntymästään asti vammaisiin naisiin. Uudessa yhteisössään hän saa uusia näkökulmia elämään ja alkaakin ohjata osaamisensa ja tavoitteensa uuteen suuntaan. Arabiankielinen nimi Houria tarkoittaa vapautta, ja jollain tavalla vapaudesta elokuvassakin on kyse.
Algerian yhteiskunnalliset vaikeudet ja tapahtumat, kuten islamistijoukkojen väkivalta ja keskustelu armahduksesta, pommi-iskut ja niissä kuolleet läheiset, haave uudesta elämästä Euroopassa ja naisten kohtaama väkivalta ovat läsnä niin kuin ne tavallisten ihmisten arjessa ovat, ilman että niitä hierotaan katsojan naamaan.
Päällimmäisenä elokuvasta jää mieleen yhteyden voima, joka voi säkenöidä ja luoda ympärilleen hyvää.
Houria (Algeria, Belgia, Ranska 2022). Ohjaus ja käsikirjoitus: Mounia Meddour. Rooleissa: Lyna Khoudri, Rachida Brakni, Nadia Kaci, Hilda Amira Douaouda, Meriem Medjkane.
Medusa Deluxe
Tässäpä oiva who-dunnit-murhamysteeri! Alun melko raivokkaiden keskustelujen keskellä on hämillään: mihin jouduin, mikä tämä on, miksi minun pitäisi kiinnostua näistä riitaisen oloisista tyypeistä?
Se on selvää, että meneillään on hiusmuotoilukilpailu ja yksi osanottajista on löytynyt kuolleena. Eikä miten tahansa, vaan tavallaan tilanteeseen sopivasti skalpeerattuna. Kuka tekisi jotain niin brutaalia ja miksi ihmeessä? Paikallisessa hiusmuotoilukilpailussa!
Kamera kulkee ihmisten mukana ison rakennuksen portaita ja kellarimaisia käytäviä, siirtyy vaivatta henkilöstä ja keskustelusta toiseen ja avaa tapahtumia askel ja kulma kerrallaan. Mysteeri saa omalaatuisia kierroksia. Loisteputkien kelmeä valo valaisee miten kuten hämäriä nurkkia, ja keskustelunpätkistä alkaa rakentua sympatioiden ja antipatioiden ja juonittelun verkko, jonka lomasta myös syyllinen aikanaan löytyy. Taitaa olla katsojasta kiinni, missä vaiheessa elokuvaa on valmis arvaamaan, kuka sen teki, mutta musta huumori ja värikkäät hahmot naurattavat ja kiemurainen tilanne pysyy kiinnostavana loppuun saakka.
Medusa Deluxe (Iso-Britannia 2022). Ohjaus ja käsikirjoitus: Thomas Hardiman. Rooleissa: Clare Perkins, Kayla Meikle.