Roomalaisessa sairaalassa piiloteltiin sodan aikana juutalaisia

Ollessani syyskuussa työmatkalla Roomassa jouduin yhtäkkisen sairastumisen vuoksi sairaalaan. Vietin Tiberin saarella sijaitsevassa Ospedale Fatebenefratellissa vajaan viikon. Aikaa sairaalasängyssä kuluttaessani googlasin myös sairaalaan historiaa. Se osoittautuikin kiehtovaksi ja omia tutkimusaiheitani koskettavaksi.

Fatebenefratelli on perustettu jo vuonna 1585, mutta sitä ei tunneta niinkään pitkästä historiastaan kuin siitä, että toisen maailmansodan aikana sairaalassa suojeltiin juutalaisia natsien kynsiin joutumiselta. Sairaalaa johti 1930-luvulla tohtori Giovanni Borromeo apunaan isä Maurizio Bialek. Italiassa tulivat 1938 voimaan juutalaisvastaiset lait. Sairaalasta sai kuitenkin väärennettyjen papereiden turvin työpaikan juutalainen lääkäri Vittorio Sacerdoti.

Italia oli natsi-Saksan liittolainen aina vuoteen 1943 asti, jolloin Mussolini syöstiin vallasta ja Italia irtaantui sodasta. Se johti siihen, että natsit miehittivät sen osan Italiaa, joka ei vielä ollut joutunut liittoutuneiden haltuun, ja Rooma kuului siihen. Tällöin Sacerdoti toi Borromeon ja Bialekin avulla sairaalaan hoidettavaksi juutalaisia potilaita juutalaisesta sairaalasta.

Kun natsit panivat Roomassa toimeen lokakuussa 1943 pogromin, jossa koottiin juutalaisia lähetettäväksi tuhoamisleireille, monet Rooman juutalaisista onnistuivat pakenemaan. Useat pakolaiset pyrkivät turvaan Fatebenefratelliin, joka sijaitsi aivan Rooman gheton vieressä. Sinne heitä myös otettiin Borromeon suostumuksella. Heidät luettiin potilaiksi, ja heidän suojelemisekseen heidän väitettiin kärsivän tarttuvasta ja kuolemaan johtavasta sairaudesta nimeltä ”syndrooma K”. Sillä haluttiin johtaa ajatukset joko Kochin tautiin tai Krepsin tautiin.

K-nimityksen keksi yksi juoneen osallistuneista lääkäreistä, Adriano Ossicini. Tällä heidät eroteltiin tavallisista potilaista. Kirjain K saattoi viitata kahden vaarallisen taudin lisäksi yhtäältä Roomaa miehittävien saksalaisjoukkojen komentajaan Albert Kesselringiin ja toisaalta saksalaisen turvallisuuspoliisin johtajaan Herbert Kappleriin.

Korostamalla kuvitellun taudin vaarallisuutta ja tarttuvuutta natsit onnistuttiin torjumaan potilaiden lähemmästä tarkistamisesta. Taudin oireisiin väitettiin kuuluvan kouristeluja, dementiaa, halvaantumista ja lopulta kuoliaaksi tukehtuminen. Juutalaisia potilaita kehotettiin vaikuttamaan hyvin sairailta ja yskimään äänekkäästi ikään kuin he kärsisivät tuberkuloosista. Natseja vastaan suunnattu petos onnistui, ja sillä onnistuttiin pelastamaan noin 100 pakolaista. Vähän ennen kuin liittoutuneet valtasivat Rooman kesäkuussa 1944 natsit tosin tekivät yllätysiskun sairaalaan, mutta silloin valtaosa juutalaispotilaista oli ehditty jo siirtää turvaan toisiin paikkoihin. Natsien saaliiksi jäi kuusi puolanjuutalaista, jotka hekin selvisivät hengissä.

Isä Maurizio ja tohtori Borromeo sijoittivat sairaalan kellariin myös laittoman radiolähettimen ja olivat sen avulla yhteydessä liittoutuneisiin. Sodan jälkeen Borromeo sai tunnustuksen Italian valtiolta, ja Yad Vashem, Israelin virallinen muistopaikka holokaustissa murhatuille juutalaisille, on antanut vuonna 2004 tunnustuksen Borromeolle vanhurskaana kansakuntien joukossa eli yhtenä niistä ei-juutalaisista, jotka auttoivat juutalaisia oman henkensä menettämisen uhalla. Borromeo kuoli sairaalassaan 1961.

Syndrooma K:n historia pysyi pitkään tuntemattomana, eikä esimerkiksi Rooman saksalaismiehityksestä 2004 perusteellisen tutkimuksen kirjoittanut Robert Katz (The Battle for Rome: The Germans, the Allies, the Partisans, and the Pope, September 1943–June 1944) vielä tuntenut tapausta.

Fatebenefratellin tapaus liittyy myös debattiin, jota on käyty siitä, antoiko paavi Pius XII jonkin ehdottoman ja mahdollisesti kirjallisen määräyksen katolisille instituutioille suojella juutalaisia natseilta. Sellaista ei missään yhteydessä, ei edes Pius XII:n arkistojen avauduttua, ole tullut ilmi. Voi tietenkin ajatella, että määräystä levitettiin suullisesti. Tällöin voisi olla mahdollista, että sairaalan katoliset lääkärit Borromeo ja Ossicini olisivat toimineet – jos ei suorastaan paavin määräyksestä – ainakin hänen toiveidensa mukaisesti. Mutta aivan yhtä mahdollista on, että he toimivat täysin omasta aloitteestaan.

Fatebenefratellissa toteutetusta suojeluoperaatiosta on tehty myös dokumenttielokuva Syndrome K (2021), jonka on ohjannut amerikkalainen Stephen Edwards. Elokuvan selostaa näyttelijä Ray Liotta, jonka kertojan ääneen Mafiaveljet (Goodfellas)-elokuvassa Edwards oli ihastunut.

Artikkelikuvassa Fatebenefratellin sisäpiha. Kuva: Mikko Ketola.