Huh, syvissä vesissä mentiin taas rikosdraamasarjan Kaikki synnit pyörteissä. Paljon tapahtui vääryyksiä, mutta lopussa asiat selvitettiin ja kaikki synnit annettiin anteeksi. Ihan kaikki. Murhatkin. Se kuului asiaan, koska sarjassa seikkaillaan vahvalla vanhoillislestadiolaisella alueella.
Sarjan kolmas ja viimeinen kausi oli loppuratkaisultaan yllätyksellinen, niin kuin oli ensimmäisessäkin jaksossa. Itse ainakaan en kummassakaan arvannut murhaajaa. En nyt ala enempää tässä avata juonenkäänteitä, ajattelin paneutua koko sarjan osalta näkemiini isoihin linjoihin, joihin nähdäkseni koko sarja pohjautuu, ainakin minun mielestäni.
Miesten valta
Hoitaessani kerran erästä vanhaa miestä kyselin häneltä hänen lapsuudestaan, vanhemmistaan, elämästä ennen vanhaan, minkälaista se oli ollut. Isä sanoi, että kunnolla pitää olla, tuo vanhus vastasi ykskantaan. Hänellä ei ollut oikein muuta kerrottavaa lapsuudestaan. Onko se isien pääasiallinen tehtävä kasvattaa lapsistaan kunnollisia, pärjääviä ja vahvoja ja kun siinä ei meinata onnistua, otetaan sellaiset konstit käyttöön, että niistä ei mitään hyvää seuraa?
Äitini tuumasi joskus, että isä on usein se laki ja äiti evankeliumi kasvatustehtävässä. Isä vahtii, komentaa, suuttuu, on ankara ja joustamaton, kurittaa, rankaisee, jopa halveksuu, mitätöi ja ivailee ja äiti säntäilee miehensä ja lasten välissä sovintokauha kädessään itkua vääntäen.
Pyydä Kallelta anteeksi, kyllä sinä olit nyt ihan liian ankara.
Pyydä isältä anteeksi, niin se rauhoittuu. Sinun parastasi se ajattelee.
Vaikka en omassa lapsuudenkodissani kokenut isän olevan kukkona tunkiolla suhteessa äitiini, käsitys miehestä perheenpäänä on tuttu rauhanyhdistykseltä seuroissa kuultuna.
Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon. Ef. 5:24
Näinhän siellä Raamatussa lukee ja jos tuon lauseen irrottaa muusta tekstistä ja sen mukaan mennään, eihän perheessä sitten muilla ole sananvaltaa kuin miehellä. Kamalaa, ei voi muuta sanoa. Sitten kun perään yhdistetään vielä kymmenen käskyn kehotus vanhempien kunnioittamisesta ja Raamatun ukaasi: Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa, perheestä puuttuu kokonaan ilo, lämpö ja rakkaus.
Olen miettinyt, johtuukohan joidenkin isien ankaruus myös epävarmuudesta vanhemman rooliin. Pelko ja epävarmuus; osaanko kasvattaa kunnollisia kansalaisia? Siihen saumaan sitten saadaan uskonyhteisöstä ohjeistusta eikä muusta tiedetäkään. Mene ja tiedä.
Sarjan kolmoskaudessa murhatun nimismiehen poika Seppo kipuilee juuri tällaisen asetelman kanssa. Isälle perhe on ollut pyhä asia, mutta mitään hyvää puhumattakaan pyhästä ei hänen käytöksessään omaa poikaa kohtaan ole. Kaikki, mitä poika tekee, on isän mielestä väärin. Valitettavasti tällainen toiminta on minulle tuttua. Itse en ole sellaista kokenut (olenkin tyttö!), mutta joissakin tuntemissani perheissä olen ikäväkseni joutunut tällaista todistamaan. Siksi menikin niin tunteisiin sarjan kohtaukset, joissa isänsä kaltoin kohtelema Seppo avautuu vertaistukiryhmässä muille kipupisteistään.
Itse olisin tarvinnut joskus tuollaista huutoryhmää avukseni, kun yhteisöstä irtaantumisen hetkinäni kävin läpi hoitokokousmuistojani: isä ja äiti, miksi veitte minut niihin, teidän olisi pitänyt suojella minua!
Miesten valta vanhoillislestadiolaisessa seurakunnassa on tasan totta. Nainen vaietkoon seurakunnassa. Ne toimet, missä keskustellaan yhteisön linjauksista, uskon käsityksistä ja opillisista asioista sekä tehdään päätöksiä niitä koskien, ovat miesten valtaamia. Naisia voi olla rauhanyhdistysten johtokunnissa ja naiset saavat osallistua keskusteluihin, mutta rajatusti. Jos nainen siteeraa vaikkapa Lutheria saattaen yhteisön omia oppeja ja käsityksiä kyseenalaiseksi, vaikenemiskortti heilahtaa aika nopeasti.
Liikkeen sisällä tätä valtapolitiikkaa on usein vaikea havaita, ainakaan itse en sitä havainnut. Noh, en ikimaailmassa olisi havitellutkaan mihinkään kahvinkeittoa ”parempiin” hommiin, joten sinisilmäisyyteni saattoi johtua myös siitä. Ulkopuolisena asian havaitsee ehkä parhaiten. Toisaalta liikkeen säännöille ovat ihan kaikki liikkeen jäsenet alisteisia, ainakin teoriassa.
Esimerkiksi ehkäisykielto koskee kaikkia aviopareja. Ja vaikka asia ei edes olisi jonkun kohdalla ajankohtainen, hänen täytyy olla asiasta samaa mieltä. Ehkäisykiellon seuraamukset toki koskevat enemmän naisia, mutta yhtälailla miehet kokevat sen nahoissaan.
Paras työpaikka onkin miehelle oma yritys. Siellä ei tarvitse kuulla pilkkaa lapsiluvusta ja ilkeitä vihjailuja vaimon alistamisesta synnytyskoneeksi. Suurperheessä kasvaminen luo useimmiten hyvän pohjan yrittämiselle, kun sitä on joutunut harrastamaan pienen ikänsä; vanhemmat eivät ole ehtineet passaamaan eivätkä pumpuloimaan elämänpolkua.
Joillakin paikkakunnilla nämä liikkeen ihmisten omistamat yritykset aiheuttavat närää, vaikka ne tuovatkin sinne rahaa ja työpaikkoja. Nimittäin niihin palkataan useimmiten ja ymmärrettävästi uskon veljiä ja tarpeen mukaan sisariakin töihin.
Kaikki synnit –sarjaan tuota ilmiötä oli otettu mukaan. Eräs marjayrittäjä purkautuu varsin ärmekkäästi asiasta: ”Uskovaisten kartelli; sille ei suomalainen oikeusvaltio tarkoita yhtään mittään. Normaalit säännöt eivät koske metsänomistajia, varsinkaan jos ne ovat uskovaisia. Perkele!”
Tällaisia purkauksia olen kuullut ihan elävässä elämässäkin. Niistä huokuu vahva eriarvoisuuden tuntemus; omia suositaan kyllä, omat on edellä ja parhaita kaikessa ja me ei olla mitään. Olemme vain silloin jotain kun olemme heille hyödyksi.
Eikä uskovaisten tekemät vääryydet ja rikoksetkaan himmennä heidän kantamaansa pyhimyksen sädekehää. Uskovainen on kuin kissa seitsemän elämänsä kanssa. Kaikki saa anteeksi ja kun lupaa uskoa ja kilvoitella, niin sädekehä loistaa ja sädehtii.
Tällaisia kipeitä tuntemuksia olen sarjassa havaitsevinani.
Naisten kapina
Miesten vallan lisäksi havaitsin sarjassa naisten kapinahenkeä miehiä vastaan. Jo ensimmäinen kausi tuntuu perustuvan siihen. Perheenäiti Leenan mitta tulee täyteen, kun hänen hyväksikäytetty siskonsa ei saa apua ja tekijät pääsevät kuin koira veräjästä. Sitten alkaakin tapahtua yhtä ja toista. Toisella kaudella Millennium-lahkon naiset houkuttelevat vanhoillislestadiolaisia mukaansa ja vastustavat miesten ylivaltaa. Kolmannella kaudella nähdäänkin vanhoillislestadiolainen naispappi, joka ravistelee miesten housunpuntteja esiintymisillään.
Sitten vielä nuori Iida, joka käy mielenkiintoisen keskustelun äitinsä kanssa. Hän kertoo kuunnelleensa suviseuroja ja tykänneensä lauluista, jotka toivat mieleen lapsuuden kun äiti lauloi niitä. Mutta sitten hän arvostelee saarnapuheita:
Kun ne puhujat alako puhhuu, mulle tuli paha olo. Mua ahistaa ne puhheet. Mää en tajua sitä kun ne sannoo, että se joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, ei pääse taivaaseen. Että niin ku ainoa oikea usko on lapsen usko, semmonen, joka ei kysseenalaista mittään.
- Eikö lapset just kysele?
Tuo Iidan ja hänen äitinsä käymä keskustelu tuntui minusta tuttuakin tutummalta, sillä olinhan itse juuri kirjoittanut aiheesta viime suviseurojen aikaan blogiini.
Koko sarja on mielestäni tosi onnistunut monella tapaa.
Koska tapahtumat sijoittuvat vahvalle vanhoillislestadiolaiselle alueelle, uskonyhteisö on koko ajan jollakin tavalla mukana tapahtumissa. Ja se on mukana nimenomaan ulkopuolisten silmin ja korvin, jolloin sarja antaakin liikkeen ihmisille hyvän mahdollisuuden kurkistaa liikkeen ulkopuolisten mielenmaisemiin; miten vanhoillislestadiolaisuus nähdään ja koetaan ulkopuolisten silmin? Pistää miettimään, eikö totta?
Sarjassa on myös muitakin asioita käsitelty ansiokkaasti. Näyttelijät olivat taas jälleen kerran niin hyviä. Repliikit mahtavia. Tykkäsin kovasti ihan kaikesta. Saanko anteeksi kun tykkäsin niin paljon?
Loppukohtaus oli kuin hillomäiskäys munkin sisällä. Vaimo antaa pahantekijämiehelleen vankilakäynnin yhteydessä anteeksi.
- Saat anteeksi –
- KAIKKI SYNNIT –
Tiedän; sarja ei kerro koko totuutta vanhoillislestadiolaisuudesta, siitä, miten huolehtivia, helliä ja sympaattisia isiä siellä on ja miten menestyneitä suurperheiden äitejä tohtorinlakkeineen, mutta annetaan anteeksi, ihan etulahjana ja tilataan sarjan tekijöiltä uusi sarja, joka pureutuu näihin asioihin.
Lue myös:
Vuokko Ilola, Kaikki synnit kosketti taas. Vartija 11.12.2020.
Vuokko Ilola, Kaikki synnit -sarja menee ihon alle. Vartija 28.4.2019.
Päivitetty 21.2. klo 13.40
