Tähti-impressio

Tähtiä on ihminen ihmetellyt ja tutkinut muinaisista ajoista asti. Vieläkin on oppiala nimeltään tähtitiede. Tähti johtaa Raamatussa paimenten ja tietäjien kulkua vastasyntyneen Kristus-lapsen luo. Tähti koristaa monia joulukortteja. Suosittu joulukukkakin on nimeltään joulutähti, punainen tai hennonvaalean keltainen.

Kesäpientarella kukkii heinätähti ja puutarhassa rikkaruohona pihatähti; metsän reunassa luonnollisesti metsätähti. Kaikki valkeita tähtikukkia. Vanhan tervahaudan reunalle puhkeaa juhannuksena kellanvalkeita tähtitalvikkeja. – Silloin kun karjalle annettiin yksilölliset nimet, lehmävasikka, jolla oli ruskean pään otsalla valkea läiskä, saattoi saada tähteen viittaavan nimen Täh(d)ikki.

”Voi yölläkin tuikata tähtönen vielä,/ Mut tähteä yhtään ei eloni tiellä”, huokaa puhuja tähdettömän yön runoilijaksi kutsutun Kaarlo Kramsun runossa ”Onneton” ja rukoilee: ”Oi yöhöni, Luoja, yks tähtönen luo/ Ja loistaa sen mieleeni kurjahan suo./ Sit’ iloiten seuraisin eloni tiellä/ Ja kuollessain siihen ma katsoisin vielä.” – Tähti on tässä runossa saanut symbolisen merkityksen, kuten Paavo Cajanderin runossa ”Maljan-esitys isänmaalle”. Sen mukaan ’isänmaa’ on ollut voima sodan aikana, ”ja rauhan töissä se ollut on/ se toivon tähti sammumaton,/ joka tien vapautehen viittaa”.

Eino Leinon filosofisessa romaanissa Alla kasvon Kaikkivallan kertoja kuvaa: ”Seisoin yksin hiljaisessa talviyössä. Näin maailmoiden äärettömyyden kuin korkean tähtiteltan kaartuvan ylitseni.” Sitten kertoja kysyy kaikkeuden viimeisestä perustasta: ”Tähdet kirkkaat! Mitä saattaa kurja kuolevainen tietää  H ä n e s t ä, joka oli, joka on ja joka yksin on todella olevainen?”

Moni mystikko on kokenut, että Jumala on ihmisen sydämessä. Samanlaisen vastauksen saa tähdiltä Leinon romaanin kertojakin: ”Kukaan ei voi tietää Hänestä enempää kuin kukin tulee Häntä omassa itsessään tuntemaan.” Pitempiin pohdintoihin  ”Antoi vastauksen kuin etäinen tähtikuoro. /—/ Ja niin tunnustin minä alla taivon tähtikirjan kuin Kaikkivaltiaan kasvojen edessä: – Olen Sinut aina aavistanut.”

Danten eepoksessa Jumalainen näytelmä minäkertoja toteaa olevansa  (Kiirastuli-osan viimeisenä säkeenä Eino Leinon suomennoksena): ”puhdas, altis nousemaan nyt tähtiin.”  Vrt. ”puro e disposto a salire a le stelle (Purg, XXXIV),

Psalmirunoilijakin hämmästelee: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat.” (Ps. 8: 4 – 5.) – Välimeren seudulla tähdet kiiluvat taivaalla kuumina ja pimeinä kesäöinäkin. Pohjoisen ihminen pääsee ihailemaan tähtitaivasta vain talvisaikaan. Vilppu Kaukosen runossa ”Lumikorpien yö” ”yli maisten varjojen palaa/ – ikitähtien ääretön, loistava vyö/—/ yön hartaus haavehet kauaksi vie/—/ Koko luonnossa tuntuvi taivas.”.

Artikkelikuva: Posti- ja telelaitos, Suomi, Public domain, via Wikimedia Commons.