The Room Next Door – puhetta kuolemasta

Espanjalainen Pedro Almodóvar on jo 1980-luvulta saakka ollut maansa ja koko Euroopan tunnetuimpia ohjaajia, ja hän onnistunut siinä pysytellen turvallisesti kotimaansa kamaralla. Almodóvaria oli vuosien varrella kyllä moneen kertaan kosiskeltu Hollywoodiin, mutta ehkä ohjaaja ei kokenut olevansa valmis ennen kuin nyt. Almodóvar on aikaisemmin ohjannut kaksi englanninkielistä lyhytelokuvaa, joista ensimmäisessä, Ihmisen ääni, 2020, näytteli myös Tilda Swinton. Toista lyhytelokuvaa Strange Way of Life tähdittivät Ethan Hawke ja Pedro Pascal, ja se nähtiin myös Suomen elokuvateattereissa viime vuonna. Nyt Swinton tähdittää yhdessä Julianne Mooren kanssa Almodóvarin ensimmäistä englanninkielistä kokoillan elokuvaa The Room Next Door

Siitä huolimatta, että kyseessä on ohjaajansa ensimmäinen pitkä elokuva vieraalla kielellä, elokuvan tunnistaa kuitenkin helposti ohjaajansa tuotokseksi. Elokuva on dialogivetoinen, ja loistavat kokeneet näyttelijät vievät sitä eteenpäin. Vaikka tuotanto on pääosin yhdysvaltalainen, niin The Room Next Room näyttää ja kuulostaa kovin eurooppalaiselta elokuvalta. Pedro Almodóvaria on usein verrattu Woody Alleniin, ja vaikka vertaus ei aivan pidä paikkaansa, niin Allen olisi ainoa yhdysvaltalaisohjaaja, joka pystyisi vastaavaan.

Elokuva pohjaa yhdysvaltalaisen Sigrid Nunezin kirjaan What Are You Going Through. Kirjailijalta on suomennettu ainoastaan teos Paras ystävä. The Room Next Roomista välittyy vahvasti läpi, että se pohjaa kirjalliseen teokseen. Elokuva sivuaa kirjallisuutta ja journalismia, kun sen päähenkilö on kirjailija ja toimittaja ja sen tarinankerronta on hyvin keskustelevan verkkainen.

Ingrid (Julianne Moore) ja Martha (Tilda Swinton) olivat nuoruudessaan läheisiä ystäviä työskennellessään samassa lehdessä toimittajina. Ingrid jatkoi uraansa tullen menestyneeksi kirjailijaksi, kun taas Marthasta tuli sotareportteri, ja heidän tiensä erkanivat elämän viedessä eri suuntiin. New Yorkissa asuva Ingrid on kirjakaupassa signeeraamassa uusinta kirjaansa faneille, kun kirjailijan pakeille tulee hänen ja Marthan yhteinen tuttu, joka tietää kertoa, että Martha makaa sairaalassa syöpähoidoissa.

Sairaalaan saapuessaan Ingrid tapaa voipuneen ystävänsä, joka kuitenkin kertoo, että hoidot ovat tehonneet eikä kuolema ole aivan nurkan takana. Ingrid jää sairaalaan ystävänsä luo sairaalaan ja he alkavat yhdessä muistella menneitä; heidän yhteistä aikaansa toimituksessa, yhteistä rakastajaa. Martha puhuu tyttärestään, josta on kasvanut erilleen sekä tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet heidän erkaannuttua. Vaikka ystävykset ovat olleet pitkään erossa toisistaan, yhteinen sävel löytyy nopeasti, ja he jakavat nopeasti kaiken omasta elämästään toisilleen.

Takaisku tulee kuitenkin nopeasti, kun Martha saa tietää, että hoidot eivät olekaan toimineet toivotulla tavalla ja sairaus on edennyt. Marthalle annetaan kuitenkin pientä toivoa, jos hän päättäisi jatkaa hoitoja. Aktiivinen ja itsenäinen Martha ei ole kuitenkaan valmis riutumaan muutaman mahdollisen lisävuoden takia. Hän päättää kuolla arvokkaalla tavalla oman käden kautta. Martha onnistuu hankkimaan pimeästä verkosta itselleen tabletin, jonka avulla henki lähtee kivuttomasti, sillä avustettu kuolema ei ole lain mukaan mahdollista.

Martha ei halua kuitenkaan kuolla yksin. Hän on pyytänyt mukaansa useampaa ystäväänsä, jotta he tulisivat hänen vuokraamalleen talolle kaupungin ulkopuolella asumaan viereiseen huoneeseen olemaan seurana elämän viimeisinä päivinä. Kukaan ei kuitenkaan suostu, ja Martha päättää pyytää mukaansa Ingridin tietäen, että he ovat olleet vuosia erossa toisistaan ja että Ingrid pelkää kuolemaa. Ingrid kuitenkin suostuu lopulta lähtemään mukaan. Martha ei paljasta tarkkaa aikaa kuolemalleen muuten kuin että se tapahtuu kuukauden sisällä.

Taloon asetuttuaan ystävykset jatkavat keskustelua elämästä ja kuolemasta. Välillä Ingrid kuvittelee, että Martha luopuisi suunnitelmastaan kuolla. Ystävykset viettävät myös aikaa erillään Marthan vaipuessa mietteisiinsä talolla, Ingridin käydessä kuntosalilla ja tapaamassa hänen ja Marthan entistä yhteistä rakastajaa yliopiston professoria Damiania (John Turturro), joka kyynisesti paasaa ilmastonmuutoksesta ja siitä, kuinka millään muulla ei ole väliä. Hän neuvoo Ingridiä valmistautumaan Marthan kuolemaan hankkimalla juristin, sillä on mahdollista, että Ingridin katsotaan avustaneen Marthaa. Vaikka kuolema on jatkuvasti läsnä, niin yksilöllisellä tasolla kuin koko planeetan tehdessä kuolemaa, etenee elokuvassa kaikki verkaisesti kohti loppua.

The Room Next Door voitti Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon, ja moni tuntuu elokuvaa koskevissa arvosteluissaan pitävän elokuvaa ohjaajansa parhaimpiin lukeutuvana, mikä minusta pidä laisinkaan paikkaansa. Siitäkin huolimatta, että elokuva näyttää, kuulostaa ja jälkeenpäin maistuukin aivan Almodóvarin tuotokselta, niin kaikki ei ole jälkimaussa aivan kohdillaan. Tuntuu siltä, että Almodóvar ei ole täysin kotonaan ohjatessaan näyttelijöitä englanniksi, koska kaikki dialogi ei tunnu välittyvän aidolla tunteella, minkä kukin kohtaus olisi vaatinut. Muutenkin kaikki elokuvassa tuntuu tapahtuvan jotenkin hätäisesti; kaikille tapahtumille ei anneta niiden vaatimaa aikaa, jotta katosoja pystyisi kunnolla samaistumaan tapahtumiin.

Kaikesta huolimatta The Room Next Door on ammattitaidolla tehtyä laatutyötä ja onnistuu liian lyhyestä kestostaan huolimatta käsittelemään elämän suurinta mysteeriä kuolemaa raikkaalla tavalla käsitellen samalla kauniisti ystävyyttä ja eutanasiaa. Almodóvar on tunnetusti jo 1980-luvulta lähtien provosoinut valtarakenteita ja vallankäyttäjiä käsitellen elokuvissaan mm. homoseksuaalisuutta ja katolista kirkkoakin, joka on onnistunut tukahduttamaan ihmisen normaalin seksuaalisuuden. Nyt Almodóvar käsittelee eutanasiaa samalla, kun Yhdysvalloissa käydään presidentinvaaleja maan ollen syvästi jakautunut liberaaleihin ja konservatiivisiin leireihin. Uskonnollisuutta ei elokuvassa lopulta käsitellä suoraan kovinkaan paljon lukuun ottamatta yhtä kristityksi itseään kutsuvaa viranomaista, jota Marthan teko järkyttää.

The Room Next Room on ihmisen elämä pienoiskoossa maailmassa, missä lopulta kaikki tekevät kuolemaa, mutta missä on kuitenkin aikansa ja paikkansa juhlia elämää. Puutteistaan huolimatta elokuva on katsomisen arvoinen.

Elokuvan ensi-ilta on 1.11.2024.