Ranska on pysynyt suomalaiselle teologialle ja uskontokeskustelulle vieraana kulttuurina. Myös ranskalainen uskontokritiikki on oma maailmansa, joka ansaitsee tulla avatuksi luterilaisessa Suomessa edes muutaman esimerkin avulla. Tässä artikkelikokoelmassa Matti Myllykoski käsittelee viittä aihetta reformaation jälkimainingeista aina omaan aikaamme saakka. Nämä artikkelit on aiemmin julkaistu Vartijan painetuissa numeroissa, lukuun ottamatta listan toista artikkelia, joka ilmestyi tänä vuonna e-lehdeksi muuttuneessa Vartijassa:
- Modernin uskontokritiikin synty: Jéan Bodin, Colloquium Heptaplomeres (1596)
- Mooses Pariisissa
- Liberaalin Jeesuksen synty: Ernest Renan, Vie de Jésus (1863) – bestseller ja skandaali
- Émile Zolan naturalismi ja kristinuskon kritiikki
- Islamilaistuva Ranska vai ranskalainen islam?
Lataa e-kirja tästä:
Sapere aude 3: Usko ja kritiikki. Pdf-tiedoston lukemiseen saatat tarvita Adobe Reader -ohjelman.
Lue, ja kerro näkemyksesi tämän sivun kommenteissa! Voit myös lähettää Vartijalle palautetta. Tutustu myös Sapere aude -sarjan muihin osiin.
'Usko ja kritiikki' have 1 comment
15.12.2017 @ 17.21 Reijo Siipola
Uskontojen kritiikki on aitoa, kun sen harjoittaja on kriittinen ajattelija. Uskonto on yhden henkilön uskomuksen omaksumista joukolla. Kritiikiksi nimetty uskomus leviää helposti samoin. Ukonnonkritiikin koetinkiviä ovat nykyaikaisista uskonnoista evoluutiouskomus, ilmastonmuutosuskomus ja tiedeusko. Niitä ei ylläpidä tiede, eivätkä tiedemiehet, jotka yleensä kykenevät kriittiseen ajatteluun. Uskonto on sitä vahvempi, mitä vähemmän sitä perustellaan. Tämän totesivat jo Gustave Le Bon ja Freud aikoinaan. On helpompaa omaksua valmis oppi omien mieltymysten mukaan, kuin perusteluja selvitellen. Uskomuksen voi voittaa vain vahvempi uskomus. Se ei välttämättä ole kritiikki.