Tätä kirjoittaessani Suomen Pipliaseuran hallitus on juuri vahvistanut Psalmien kirjan uuden suomennoksen. Maaliskuun 21. päivä julkaistava Psalmit 2024 on osa hanketta, jossa Vanha testamentti käännetään alkukielistä nykysuomeksi mobiilikäyttäjille. Miksi Raamattu on käännettävä aina uudelleen?
Kirjaan syntyy suhde
Ortodoksiystäväni muistuttaa mielellään Raamatun mysteeriluonteesta: Raamattu ei ole vain kirja. Kristuksen persoona on läsnä Raamatun lehdillä. Siksi Raamattua suudellaan ensin ja luetaan sitten. Mielikuva on vahvan kokemuksellinen. Siinä se tavoittaa jotakin olennaista Raamatun luonteesta kulttuurin osana – ja samalla kirjallisuuden luonteesta ylipäätään.
Mikään kirja ei lopulta ole vain kirja. Kaikki kirjallisuus pukeutuu elettyyn kieleen, jonka kätköissä asuu muutakin kuin äänteiden sommitelmia ja merkityskenttiä. Sanat välittävät ja ruokkivat yksilöllisiä ja yhteisöllisiä havaintoja, kokemuksia, tunteita ja mielleyhtymiä. Kun lukee, ajautuu elettyyn, persoonalliseen suhteeseen, vaikkei olekaan aina helppo sanoa, kenen tai minkä kanssa. Ei ihme, että kirjoja syleillään ja suudellaan.
Suhde vaatii huolenpitoa
Korkeasta iästään huolimatta Raamatun kirjoilla on edelleen kyky luoda suhde uusiin lukijoihin. Näin siksi, että Raamatun kielestä pidetään huolta. Kun tavallisempi kirjallisuus saa rauhassa vanheta vieraaksi ja vaikeatajuiseksi, Raamattua käännetään uudelleen tarpeen mukaan. Uudet käännökset pitävät Raamatun kielen ikinuorena.
Yhtyneet Raamattuseurat on maailman johtava raamatunkäännösten tekijä. 70 % käännöksistä on pipliaseurojen tuotantoa. Työ tehdään markkinajohtajan ammattiylpeydellä. Käytössä on niin eksegeettien kuin kielentuntijoidenkin ammattiosaaminen, laadunvalvonta ulottuu hankkeen alusta loppuun saakka, ja kieliasua testataan toistuvasti kohdeyleisöllä. Valmiit käännökset ovat laajassa käytössä yli tunnustuskuntarajojen.
Yhtälö toimii, kun neljä muuttujaa on kohdallaan: hyvä käännös on yhtä aikaa täsmällinen, ymmärrettävä, luonnollinen ja hyväksyttävä. Silloin suhde Raamatun ja sen lukijoiden välillä voi jatkua niin merkityksen, kokemuksen kuin vaikutuksenkin osalta.
Tunteet esiin
Psalmien kirja on tunnekylläistä rukouskieltä, jonka ytimessä on rukoilijan luottamussuhde Jumalaan. Miten välittää tämän suhteen luonne täsmällisellä, ymmärrettävällä, luonnollisella ja hyväksyttävällä tavalla? Seuraavat kolme esimerkkiä ovat runoilija ja kirjallisuudentutkija Katja Seudun, joka osallistui Psalmien kirjan kääntämiseen suomen kielen asiantuntijana.
Psalmissa 25 rukoilija kuvaa vaikeuksiaan ja kärsimäänsä puutetta. Käännöksen kannalta keskeinen, tuore sanavalinta on rasittunut. Sillä Seutu tavoittaa psalmin tunnekokemuksen tunnistettavasti:
Huoleni ovat kasvaneet vuoren korkuisiksi,
päästä minut vapaaksi ahdistuksestani.
Katso, miten rasittunut olen,
huomaa vähäosaisuuteni. (Ps. 25: 17–18)
Psalmissa 132 jumalasuhde rinnastuu perusturvallisuuteen, jonka vahvistuttua pienen lapsen voi vieroittaa äidin rinnalta. Suomen kielessä sanalla vieroittaa on kielteinen kaiku, ja se veisi lukijan ajatukset siihen, miten turvallisuudentunnetta koetellaan. Jotta psalmia hallitsevat rauha ja levollisuus välittyisivät rikkumattomina, sana ei esiinny suomennoksessa:
Olen kuin tyytyväinen lapsi
turvassa äitinsä vierellä,
yhtä luottavainen on mieleni. (Ps. 131:2)
Oman tapauksensa muodostavat häpeään liittyvät ilmaisut. Raamatun hepreassa niitä käytetään eri tavalla kuin suomessa. Jos ne siirrettäisiin suomen kieleen sellaisenaan, psalmien sanoma saisi vieraan painotuksen. Koska häpeän kokemus vaikuttaa kielteisesti ihmisen hyvinvointiin, asiaan on kiinnitetty käännöstyössä erityistä huomiota. Kun psalmissa 25 vedotaan, ettei luottamus Jumalaan osoittautuisi turhaksi, tätä ei ilmaista suomeksi sanoin ”ettei tarvitsisi hävetä”:
Jumala, minä käännyn sinun puoleesi,
sinuun minä luotan, Jumalani.
Pidäthän huolta, etten luota sinuun turhaan,
älä anna vastustajilleni aihetta riemuun. (Ps. 25:1–2)
Yhteys säilyy
Onnistunut käännös edellyttää sävyherkkää kielentajua. Sen ansiosta Psalmien kirjan kuvaus Jumalan ja ihmisen välisestä tunnesuhteesta voi välittyä kieliympäristöstä toiseen.
Raamatunkäännöstyö ei ole itsetarkoitus. Sitä ei ole myöskään kielen uudistuminen uusien käännösten myötä. Kieli elää, jotta sen välittämä yhteys säilyisi elävänä. Silloin Raamattu löytää lukijansa, nyt ja tulevaisuudessa.
